Piti tosiaan tämä kirjoitus tehdä ennen pääsiäistä tai sen aikana, mutta minne lie aika taas hukkunut, joten kirjoittelenpa sen sitten nyt hieman jälkimainingeissa.

Ensin piti toivotella hyvää pääsiäistä Juniorin hienojen koulussa tehtyjen tipujen ja kasvatettujen ruohojen saattelemana...

ja sitten kertoa koulukuulumiset. Tosiaan Juniori menee Vapun jälkeen 1½ viikoksi tutustumaan normaalikoulun toimintaan sille luokalle, jonne häntä ensi syksyltä ajatellaan siirrettäväksi. Ihan ensi kosketus ko. luokkaan saadaan jo ensi viikon torstaina, kun käymme Juniorin kanssa katsastamassa paikan ja hän pääsee hieman näkemään tulevia koulukavereitaan.

Vapun jälkeen tosiaan 1½ viikoksi Juniori menee sinne opiskelemaan ja sen jälkeen pidetään palaveri. Sitten syksyllä koulu aloiteltaisiin tuolla normaalissa koulussa ja siellä käytäisiin syyslomaan saakka, jonka jälkeen jälleen olisi palaveri meidän vanhempien, Juniorin itsensä sekä nykyisen ja tulevan opettajan kanssa. Suurin sana tässä on Juniorilla, joka saa sanoa haluaako ja pystyykö hän opiskelemaan normaalissa luokassa, sen jälkeen sanamme on sanottavana meillä vanhemmilla ja sitten vasta tehdään lopulliset päätökset, siis vasta ensi vuoden syysloman jälkeen.

Olisi kyllä kiva, jos Juniori pärjäisi tuossa luokassa ja voisi siirtyä siihen. Päivistä ei tulisi sitten ihan niin pitkiä hänelle. Nyt herätys on joka aamu 6.30, taksi tulee 7.30 ja kotona Juniori on osaittaisen iltapäiväkerhon jälkeen 15.30-16.00. Tuosta läheltä Juniori voisi kotiutua kerhosta aina siihen aikaan, kun jompi kumpi isoveljistä olisi tullut koulustaan tai jos minulle osuisi arkivapaa, niin tulla suoraan koulusta kotiin. Kyllä hän täällä yksinkin hetken pärjäisi koulunjälkeen, jos vain tuo saisi kotioven avaimella auki, mutta se on liian raskas hänelle ja toisaalta ne kädetkin tekevät juuri tuollaisissa asioissa edelleen tepposia.

Silloin kun vielä oli toimintaterapiaa viimeinen jakso ja lopuksi palautekeskustelu olin jo etukäteen esittänyt terapeutille kysymyksiä, joihin hän sitten mietti ratkaisutapoja ja palautekeskustelussa sitten juttelimme niistä.

Olin esittänyt hänelle mm. 2 kysymystä; toinen koski ruokailua ja toinen hiustenpesua.

Ruokailussa kyselin hänen mielipidettään ja vinkkiään siihen, että kuinka Juniori saataisiin istumaan ruokailunajan kotona ruokapöydässä, ilman että hän pomppisi ympäriinsä ympäristöstä eri ääniä kuullessaan . En uskonut häntä, kun hän sanoi, että kanakellolla eli siis laittaa ajastinkelloon aikaa 15 minuuttia ja käskee Juniorin istumaan paikallaan sen ajan. Tämän jälkeen kun ruoka on syöty Juniori saa tehdä hienomotoriikkatehtävän eli siis piirtää kynällä erilaisia ratoja,aina yksi rata/onnistunut ruokailuhetki

Kun ennalta sovittu määrä ratoja on suoritettuna, niin sen jälkeen Juniori saa valitsemansa pienen palkkion siitä, palkkiona voi olla pieni lego-ukko, star wars kortti tai esim elokuvareissu.

Juniorin kohdalla tämä toimi ja monta star wars korttia onkin jo tienattu ruokailuilla.

Toinen asia mihin halusin ideoita oli hiustenpesu, sillä kukaan ei vielä ollut siihenkään keksinyt ratkaisua. Edelleen siis Juniorin hiustenpesu tuottaa mulle hankaluuksia, sillä Juniori on liian pitkä ja hänellä on liikaa voimaa laittaa mulle kampoihin. Mies onnistuu pesussa paremmin kuin minä. No nykyisin istutan Juniorin alas ja teen Juniorille päässälaskutehtäviä  silloin kuin Juniorin hiuksia pestään. Juniori keksittyy laskemiseen ja hiusten pesu onnistuu paremmin. Laskutehtävät tulivat  siis toimintaterapeutin ideana ja toimii!

Yleensä teen hänelle kertolaskuja laskettavaksi: 9x8, 11x3, 2x12 jne. Laskut onnistuvat hyvin ja oikein. Eilen olin vasta menossa saunaan, kun Juniorin hiuksia jo pestiin ja kuulin, kun Juniori vaati isältään laskutehtäviä. Mies sitten teki päässälaskuja Juniorille: -1 x 3, 0 x 5, 1 x B, -1 x 3, 0 x (-B) + 2 poika luetteli edellämainittuihin laskuihin vastaukset kuin tykinsuusta, siis häh, tuo juuri 8v täyttänyt veteli tuollaisia laskuja täysin oikein... eihän nuo nyt niin vaikeita ole, mutta enpä usko ihan jokaisen tuon ikäsien pystyvän ilman opettamista laskemaan tuollaisia laskuja joissa esiintyy - -merkki tai kirjain. Ainoa joka tuotti vaikeuksia oli tuo -1 x B, siinä meinasi tuo - -merkki jäädä kokoajan huomioimatta.

Syksyn HOJKS-keskustelu koululla siirtyi tammi-helmikuulle, opettajan syksyisen leikkauksen takia. Koulu Juniorilla menee hyvin. Matikassa loistaa ja kokeista/testeistä on vetänyt täysiä pisteitä, lukeminen on sujuvaa ja looginen ajattelukin on erittäin hyvää. Muutenkin koulu menee hyvin ja hienomotoriikkakin on parantunut, jopa yksi päivä ääneen ihmettelin Juniorin jotain piirustusta, kuinka hieno se olikaan.

Nyt sitten ollaankin päädytty siihen, että Juniori menisikin jo nyt keväällä tutustumaan normaali luokkaan ja syksyllä sitten vaihtaisi sinne kokonaan, jos tutustuminen menee hyvin. Pidennetystä oppivelvollisuudesta ei ainakaan veilä luovuta, ennen tutustumista ja tulevalla luokalla olisikin oppilaita tällä hetkellä 18, Juniori mukaan lukien 19. Jos jollain oppilaalla on pidennetty oppivelvollisuus, niin alaluokalla ei saisi yhteensä olla 20 oppilasta enempää.

Jos tutustuminen ei mene hyvin ja luokka on kovin eläväinen, ja napuri luokka olisikin rauhallisempi, vaikka luokalla olisikin yli 20 oppilasta, niin siinä tapauksessa voimme jopa harkita pidennetyn purkamista. Tuo luokka, johon nyt ollaan Junioria suunniteltu, niin ei ole käsittääkseni mitenkään muuten erityinen, se vain sijaitsee isomman koulun sivuyksikössä ja sijaistsee pienemmässä koulurakennuksessa jossa luokat ovat 1-4 lk ja sen jälkeen oppilaat siirtyvät kokonaisina luokkina pääkouluun, jossa luokkat ovat 1-9.

Nyt kyllä metityttää, että teemmekö karhunpalveluksen kun pidämme pidennetystä oppivelvollisuudesta kiinni vai ei. Se niin riippuu siittä luokasta ja opettajasta millainen tuolla on tarjolla. Voi kun sinne pääsisi hieman itsekin tutustumaan...

Muutaman kerran olen yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta vuodatus ei ole ollut yhteistyökykyinen vaan on hävittänyt tuotokseni bittiavaruuteen, jos sinne saakka olen ylipäätään vielä päässyt, joten nyt sitten yhteenvetoa syksyn osalta käsittäen niin terapiakäynnit kuin koulun aloituksenkin.

Puheterapia on jatkunut koululla koko syksyn kerran viikossa. Edistystä on tapahtunut nyt siihen malliin, että huomenna näemme viimeisen kerran meidän ihanan ja ammattitaitoisen puheterapeuttimme. En tiedä kenelle tämä eroaminen ottaa eniten voimille, helppoa se ei taida olla meistä kenellekään. Hän on ollut ihminen, johon olen tukeutunut aina tarvittaessa ja Juniori on pitänyt häntä Jumalasta seuraavana melkein tämän 4-vuotta mitä yhteistyötä on ollut.

Toimintaterapiasta tappelin syksyllä kelan kanssa niin, että vieläkin olen siitä ihan hengästynyt. Terapeutin kuitenkin löysin kovan etsimisien jälkeen ja vallan ihanan ihmisen löysinkin ja sain kelankin kanssa tappelut tapeltua tämän osalta. Terapiajakso oli vain 10 kertaa, eli varsin lyhyt jakso terapeutille, joka ei tuntenut Junioria ennestään, mutta hyvin hän on Juniorin kanssa saanut terapiat pidettyä toimistollaan, jonne Junioria olen kiikuttanut itse 1-2 krt viikossa. Kotitehtäviäkin Juniori on saanut terapeutilta ja innossaan on ne lähes joka ilta tehnytkin ilman erillitä kehoitusta. Edistystä on tullut tämän pienen jakson aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä... kyllä terapeutilla myös ihmisenä vain on merkitystä. Toimintaterapeuttikin sitten otti ja ohitti puheterapeutin Juniorin parhaissa kamuissa ja on nyt sitten ollut se Jumalasta seuraava tämän viimeisen pari kuukautta.

Nyt vuoden vaihteen jälkeen yksilöterapiat sitten Juniorin osalta on ainakin toistaiseksi ohi kokonaan. Juniori tippuu nyt 1.1. 2012 perusvammaistuelle, joten kelan rahoitukset terapioiden kustantajana ovat auttamattomasti ohi ja tappelutkin ko tahon kanssa vähenee kummasti.

Koulu sentään tarjoaa Juniorille edelleen tunnin viikossa ns. puheterapiaa eli lähinnä kirjoituksen opastusta. Myös sherbourne-jumppa koulussa pidetään yhteisesti ekaluokkalaiselle. Jumpassa siis harjoitellaan motoristen taitojen lisäksi, aistimusten käsittelyä, ryhmässä toimimisen taitoja, aktiivisuuden säätelyä, rauhoittumista ja rentoutumista.

Koulu puolestaan menee hyvin. Lukeminen sujuu kuin vettä vain ja laskemisen kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia. Hieman on harakanvarpaatkin jo parantuneet Juniorin tuotoksissa ja käsityöt ja piirustuksetkin ovat edistäneet hienomotoriikkaa kummasti. Parhaana kaverina koulussa on vuotta vanhempi poika, johon tutustuminen tapahtui jo kesällä jalkapalloharjoituksissa.

Vielä toisen vuoden Juniori tulee käymään tuota samaa erityiskoulua, vaikka taidot ovatkin normaalikoulun ja -luokan tasoa, mutta tuo hienomotoriikka ja sen hitaus vielä arveluttaa ja senpä takia Juniori saa kypsytellä taitojaan pienessä luokassa vielä tulevankin kouluvuoden. Myöskin moniaistikanavahäiriön kannalta pieni luokka on hyvä valinta, kun Juniori itsekään ei tuolta koulusta nyt pois halua.

Tässä tämä syksy lyhkäisyydessään.

MUKAVAA JOULUNAIKAA KAIKILLE

ja palataan asiaan ensi vuonna!

Kuten ehkä tarkimmat ovat jo huomanneet Juniorin diagnoosi on nyt vaihtunut tiheään...

Ensimmäisen tämän kesäisen antoi entinen hoitava taho eli sairaala ja koska Juniorin kehitys oli keväällä niin huima, niin siellä oltiin myös hyvin hämmentyneitä, joka ehkä selittää heidän antaman diagnoosin.

5. DIAGNOOSI 8.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Puheen tuoton erityisvaikeus (keskivaikea/lievä)
F83 Motoriset vaikeudet, lievät

Hoitotaho kuitenkin vaihtui Juniorin aloittaessa erityiskoulun ja nykyinen hoitava taho on koulun lääkäri, joka normaalista poiketen on lastenneurologian erikoislääkäri. Hän teki omat tarkat tutkimukset käsittäen niin ryhdin, ihon kuin myös nämä erityistarpeet ja antoi tutkimuksiensa jälkeen diagnoosit. Lääkärihän siis ei tuntenut Junioria entuudestaan, joten ehkäpä hän myös tarkkaili Junioria nyt eri näkökulmasta kuin entinen tuttu lääkäri. Ensimmäistä kertaa Juniorin atooppinen ihottumakin sai diagnoosin!!!

6. DIAGNOOSI 11.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Keskivaikea-asteinen dyspraxia-tyyppinen puheentuoton erityisvaikeus
F83 Neurologisen kehityksen erityisvaikeudet (mm. hienomotoriset pulmat, kehon hahmottamisen dyspraktisuus, aistiyliherkkyydet)
L20.0 Atooppinen ihottuma

Lisää lääkärikäynneistä juttua myöhemmin, nyt aika kiitää!

Toimintaterapeuttikin tavattiin kesällä sairaalalla. Terapeutti oli mukava nuori terapeutti, joka kyllä tuntui pätevältä, mukavalta ja otti kertomani ongelmat tosissaan. Ainahan asiantuntijat eivät kuuntele vanhempia oman lapsensa asiantuntijoina ja vähättelevät tai ohittavat kokonaan kaiken mitä vanhemmat yrittävät lapsestaan kertoa. Nyt ei tälläistä ollut havaittavissa ollenkaan :-) Kunpa kaikki olisivat yhtä ihania ihmisiä.

Terapeutti otti Juniorin huoneeseensa 45-50 minuutiksi, teki hänen kanssaa tehtäviä ja testejä, itse kävin kahvilla kahviossa ja palasin kuulemaan havainnot ja kertomaan kotiarjesta... Terapeutti antoi kotiin täytettäväksi ison pinon papereita ja täytin ne jonka jälkeen palautin terapeutille. Hän analysoi ne ja lähetti niistä samalla palautteen kuin muustakin käynnistä.

Muistan aikaisemminkin täyttäneen samanlaisen nipun paperia. Jopa nyt kun terapeutti kysyi haluanko täyttää tämän niin vaikka tiesin siinä olevan kova homma, niin halusin. Tuo vaan tuntuu maalikostakin erittäin hyvältä mittarilta, missä nyt mennään. Se laittaa miettimään oikeasti kaikkea miten Juniori käyttäytyy eri tilanteissa, mikä on hankalaa ja mikä ei.

Muutama viikko käynnin jälkeen tuli sitten palautetta kotiin.

Eli kuten olen tiennytkin niin Juniorin aistiyliherkkyydet ja moniaistikanavahäiriöt eivät ole edelleenkään mihinkään hävinneet... häviääköhän ne koskaan? Tuskinpa?!

Ensimmäistä kertaa sain myös jotain kirjallista ohjetta mm hiusten pesuun. Joskus olen saanut joltain jotain kokeilemisen arvoista neuvoa, mutta tämä terapeutti oikeasti otti myös tämän ongelman tosissaan... Onhan se hiusten pesu jo onneksi Juniorinkin osalta hieman helpottanut, mutta kyllä siinä on edelleen mulla tekemistä, sillä Juniori saa pian minut pituudessa kiinni ja siinä sitä sitten ollaan...

Terapeutin tekemien testejen tulokset eivät juurikaan ihemetyttäneet sillä tiesin kyllä etukäteen, että kehon koordinaatio ja hienomotorinen tarkkus ja jonkinlainen hahmottaminen on Juniorille edelleen vaikeaa, vaikka oma toimintaterapeutti onkin toista mieltä.Testit tehtiin Juniorin ollessa 7v3kk.

Juniorille suositeltiin erityislasten judoa harrastukseksi ja sitä nyt ollaan meititty. Mutta jotta kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan, niin tuo erityislasten judon harjoitusaika on sellainen, että se ei meidän perheen arkeen istu ollenkaan (vuorotyöläisen arki ei ole kaikkein helpoin vakituisten harrastusten kanssa sumplittaessa...), joten kävimme tutustumassa Juniorin kanssa normaali judoon. Todennäköisesti kuitenkin sekin jää Juniorin haluttomuuden takia. Täytyy vain sitten itse kehitellä kaikenlaista muuta kehittävää toimintaa edelleen.

Mutta toisin kuin oma terapeuttimme, niin sairaalan terapeutti suositteleen edelleen toimintaterapiaa Junioirille. Tästä syystä myös terapeutin vaihtamista suositeltiin ja nyt sitten ihmetellään saadaanko uutta terapeuttia Juniorille enää mistään.

Hmm.... yritän saada tänne edes vähän kirjoitusta tästäkin aiheesta, kuten myös foniatrin kontrollista ja toimintateraputin kontrollista unohtamatta koulun lääkärin käyntiä... jotenkin tämä kirjoittaminen on vaan taas niin vaikeaa.

Tosiaan kesän kynnyksellä käytiin ensin sairaalan puheterapeutin kontrollissa, sillä Juniorin puhehan otti talvella suuren harppauksen eteenpäin ja oma terapeuttimme halusi saada myös toisen terapeutin näkemyksen Juniorin puheesta.

Sairaalan puheterapeutti totesikin lausunnossaan, että

Mutta joitakin hankaluuksiakin on...

Tämä testi on mielestäni hieman hassu. Tänä vuonna en nähnyt tämän toteutusta, sillä Juniori oli yksin huoneessa, mutta aikaisempana vuonna olen tämän nähnyt ja hieman kritisoinut sitä. Kuvia joita pitää tunnistaa ja nimetä voisi mielestäni hieman nykyaikaistaa. Testissä kun on kuvia esim vanhanaikaisesta puhelimesta, rukista, vanhanaikaisesta kahvipannusta... eihän tuollaisen lapsi edes tiedä mitä ne on, kun ei niitä enää nykyisin näe missään, kaikkialla on kännykät ja kahvinkeittimet :-) Mutta en väitä, että Juniorilla ei olisi sanan haussa ja nimeämisessä ongelmia, itsekin olen sen välillä huomannut, että Juniori joutuu miettimään joitakin sanoja kauemmin ennenkuin löytää oikean sanan puheeseensa.

Myös puheessa joitakin puutteita on vielä

• R on edelleen virheellinen (Juniori tekee R-kirjaimen vinoon, joten se on sekä motorisesti että akustisesti vääränlainen)
• D ei myöskään ole puhdas ja korvautuu usien N:llä tai T:llä
• Vokaali saattaa muuntua etuvokaalista takavokaaliksi kuten Y -> U (esim lyijy ->luiju)
• Myös alkukansonatti saattaa korvautua K:lla (esim jäätelö -> käätelö)
• Konsonanttiyhtymissä on edelleen jonkiverran assimilaatiota tai kääntymistä (esim lakritsi -> lakristi, kaktus -> katkus, tähti -> tätti)
• R ja L samassa sanassa tuottaa Juniorille hankaluutta

Positiivista on kuitenkin se, että Juniori pystyy mallista korjaamaan usein sanan oikein. Puheterapeutti ei ollut tehnyt mielestäni havaintoa tai ainakaan sitä ei selvästi palautteessa lukenut, mutta Juniori jättää usein H:n kokonaan lausumatta. Kyllä Juniori sen sanaan laittaa kun korjaa sanan hänelle ja hönkii H:n itse korostetuti paikalleen, mutta ilmeisesti hän ei itse sitä sanoissa kuule vai mistä moinen johtuu?

Kotitehtäviäkin saatiin sairaalan puheterapeutilta kesäksi kuten myös omalta terapeutilta, joten niitä sitten useaan kertaan viikossa ollaan harjoiteltu ohjeiden mukaan tekemään... vaikka välillä kyllä vain lomailtiinkin, sillä Juniori jotenkin väsyi jatkuvaan treenaamiseen ja hän sentään on vielä pieni poika, joka tarvitsee kanssa vähän lomaa jatkuvasta harjoittelusta. Se on ainakin oma mielipiteeni. Muut voi olla toista mieltä.

Mutta edelleen suositellan hieman lisää puheterapiaa, katsotaan mitä Kela on mieltä, sillä päätöshän tulee sitten joskus...

Kesä meni vauhdilla ja tänään tai siis kelloa katsoessa paremminkin eilen äidin pikku Juniori (joka juurikin mitattiin kouluunmeno tarkastuksessa olevan 132,5cm pitkä) sitten astui koulutielle tai siis hyppäsi taksin kyytiin ja huristeli koululle. Mies meni omalla autolla vielä koululle saattamaan Juniorin oikeaan luokkaan. Koulun jälkeen oli sitten lyhennetty iltapäivätoiminta ja Juniori palasi sitten taksilla hieman jälkeen puoli neljä kotio.

Koulussa oli ollut kivaa ja siellä oli syöty. Kavereiden kanssa oli pelailtu iltapäiväkerhossa ja aapinenkin saatiin laukkuun, josta Juniori oli jo jotain lueskellutkin.

Toisin sanoen uutta arkea opetellaan meillä nyt kesälomien jälkeen. Lisää kuulumisia tulee kesän sairaalakäynneistä yms tässä joku päivä. Myönnän olen ollut aivan liian laiska kirjoittamaan tänne. Olen vain lomallut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen (vaikka Juniorin kanssa on kyllä reenailtu R-kirjainta aina kun ollaan muistettu). Ja se lomailu on tehnyt kyllä ihan hyvää!!

Jälleen on viikko vierähtänyt sopeutumisvalmennuskurssilla, tällä kertaa Keski-Suomessa.

Viikko oli täynnä luentoja, keskusteluja, syömistä, uimista, mutta oli hieman ulkoiluakin.

Luentoja pitivät meille aikuisille puheterapeutti, foniatri, erityisopettaja, sosiaaliohjaaja, liiton työntekijä kertoi nuortentalosta ja saimmehan me liitostakin kertovan infopläjäyksen. Kovin tuttuja luennoitsijoita siis meille, mutta kyllä sieltä uuttakin asiaa tuli jokaisesta luennosta tuttujen asioiden lisäksi.

Puheterapeutin luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kun hän kertoi, että kuva on tehokkaampi kuin viittoma lapselle silloin kun halutaan keskittymistä. Puolestaan viittoma on tehokkaampi kuin kuva silloin kun lapselta halutaan toimintaa. Myös muuten siellä juteltiin kuvista ja kylteistä. Esimerkkinä oli se, kuinka kyltit ohjaavat esim kaupassa aikuisia oikean tavaran luokse, samoin kuvat ohjaavat lapsia esim kokoamaan lelut oikeaan laatikkoon, vaatteet vaatekaapin hyllylle tai tavarat keittiön kaappiin...

Foniatrin luento oli jälleen sellainen jota olisi voinut kuunnella pitempäänkin. Foniatri kertoi eri diagnooseista ja niiden sisällään pitämistä jutuista. Foniatri käytti puheessaan edelleen sanaa dysfasia, vaikka oikealta nimeltäänhän se nykyisin on kielen kehityksen erityisvaikeus. Itse tykkään enemmän myös dysfasia sanasta, joten sillä mennään ainakin tässä kohtaa... :-)

Hän kertoi myös dysfasian määritelmän.

Dysfasia = Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisesti, vaikka näönvarainen  päättely on ikätasoista. Häiriö ei selity neurologisilla, aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla.

Dysfasiassa on useimmiten kyse synnynnäisitä ominaisuuksista, jotka hyvin usein kulkevat suvussa. Usein suvusta löytyy viivästynyttä puheentuottoa, lukivaikeutta tms.  (Viivästyneen puheen ja lukivaikeuden välillä on pieni yhteys)

Dysfasia diagnoosi tehdään edelleen "poissulkumenetelmällä", eli suljetaan pois muut kehityshäiriöt, kuulovammat yms. Dysfasia voi olla myös sivudiagnoosina muille vammoille ja mukana voi olla myös kontaktihäiriön piirteitä.

Luennon lopuksi hän totesi, että dysfaattisen lapsen vanhemman pitää olla riittävän hyvä, ei mahdollisimman hyvä.

Eityisopettaja kertoi puolestaan meille monessa paikassa tutuksi tulleesta 3 portaisesta tuesta koulussa, joka siis pitää 1) yleisen tuen (normaali koulu), 2) tehostetun tuen (pienluokat tai osa-aikainen erityisopetus yleisentuen lisäksi) ja 3) erityinen tuki (erityisluokka / -koulu).

Luennossa kävi esille myös se, että oppiminen vaatii aivojen eri alueiden välistä yhteistyötä ja että päättelykykyä pystyy harjoittelemaan jo aika pienen lapsen kanssa.

Lukemaan oppimisen taustalla on kielellinen tietoisuus, joka kehittyy riimittelytaidoissa sana- ja tavutietoisuuden kautta äännetietoisuuteen ja tätä kautta lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen. Esimerkiksi luennoitsija antoi se, että pystyykö lapsi erottamaan kumpi on pitempi sana "juna" vai "silmälasit"?

Matematiikassa puolestaan voi odottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, jos lapsi ei ymmässä sanoja pienempi, suurempi... esim jos hänelle sanoo: "Kissa on pienempi kuin koira" ja tämän jälkeen kysyy, että "Kumpi on pienempi?" ja lapsi ei osaa sanoa tähän vastausta.

Vielä tätäkin enemmän jäin itse kaipaamaan tietoa erilaisista mahdollisista vaikeuksista mitä koulu tuo tullessaan, miten ne voi kotona huomata  ja miten niihin voi kotona antaa "ensiapua".

Jotakin pientä vinkkiä kuitenkin erityisopettajakin antoi ja kehoitti pyytämään lapselle muistiinpanot opettajan kopioimana eikä niin, että lapsi itse joutuisi kirjoittamaan kaiken. Myös koealueen/läksyn nauhalle lukemisesta voisi olla lapselle apua.

Sosiaaliohjaaja kertasi jälleen erilaiset etuudet ja uutena asiana tulikin se, että kun ennen kuntoutuskurssin aikana me vanhemmat olemme saaneet kuntoutusrahaa ja omavastuupäivältä erityishoitorahaa, niin nyt kun Juniori on jo täyttänyt 7v, niin erityishoitorahaan ei ole enää oikeutettu.

Mutta se mikä nyt pitää pitää mielessä on se, että jos korotettua vammaistukea ei enää Juniorille heru, mutta tarve terapiaan on havaittu, niin perusterveydenhuollolla on velvollisuus järjestää tarvittava kuntoutus.

Sisarusryhmä puolestaan käsitteli jälleen dysfasiaa sen haasteita ja mahdollisia vahvuuksia. Miten koulun alku voi vaikuttaa perheeseen ja miten isot sisarukset voivat koulun alkamista helpottaa dysfaattisen pikku sisaruksen kanssa. He tekivät mm tälläisen ylläolevan miellekartan kielellisestä erityisvaikeudesta...

Itse dysfaattisille oli osittain oma ohjelma kurssilla, jonka pitivät puheterapeutti ja erityisopettaja. Siellä touhuttiin kouluvalmiuksien parissa, harjoiteltiin sosiaalisten suhteiden luomista ym.

Vapaa-aikana mm. ulkoiltiin ja pelattiin biljardia, joka oli kovin suosittu kurssilaisten keskuudessa.