Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Kirjoittajana: Juniorin Äiti

Pirkanmaalaisen kolmilapsisen perheen elämää ja taistelua kohti nuorimman lapsen diagnoosia ja kuntoutusta.

6. DIAGNOOSI 11.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Keskivaikea-asteinen dyspraxia-tyyppinen puheentuoton erityisvaikeus
F83 Neurologisen kehityksen erityisvaikeudet (mm. hienomotoriset pulmat, kehon hahmottamisen dyspraktisuus, aistiyliherkkyydet)
L20.0 Atooppinen ihottuma

5. DIAGNOOSI 8.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Puheen tuoton erityisvaikeus (keskivaikea/lievä)
F83 Motoriset vaikeudet, lievät

4. DIAGNOOSI 15.6.2010
(Juniorin ikä 6v3kk)
F80.1 Puheen tuoton erityisvaikeus (vaikea-asteinen)
F83 Neurologisen kehityksen monimuotoiset erityisvaikeudet

3. DIAGNOOSI 16.6.2009
(Juniorin ikä 5v3kk)
F80.1 Vaikea-asteinen dyspraksia - tyyppinen puheentuoton erityisvaikeus
F83 Motorisen kehityksen viive (hienomotoriikka ja kehonhallinta)

2. DIAGNOOSI 17.6.2008
(Juniorin ikä 4v3kk):
F80.1 Puheentuoton vaikea-asteinen erityisvaikeus
F83 Muut kehityksen erityisvaikeudet

1. DIAGNOOSI 6.6.2007
(Juniorin ikä 3v3kk):
F80 Puheentuoton erityisvaikeus
Dyspraxia?
Dysarthria??

 

Juniorin juttuja:

Terve vaan laulu 18.4.2009
Virvontaloru 18.4.2009

Kävijöitä

web-counters.org *click*

13.12.2010 Uusi laskuri, edellinen näytti noin 49000 ennen kuin pimeni

Blogilista
Totinen poika

Suujumppa
Saatu Kuntoutus

Puheterapia
- 10.1.2007-31.12.2007 Kunnallinen puheterapia
- 1.1.2008-31.12.2011 Yksityinen puheterapia (Kelan rahoittama)

Toimintaterapia
- 1.8.2008-31.12.2011   Yksityinen toimintaterapia (Kelan rahoittama)

Sopeutumisvalmennuskurssi
- 26.11.-1.12.2007 Korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien lasten perheille (RAY:n rahoittama)
- 8.12-10.12.008 AAC-kurssi (Kelan rahoittama)
- 1.3-5.3.2010 Kuvat ja viittomat lapsille (Kelan rahoittama)
- 23.5.-28.5.2011 Koulunsa aloittavat lapset perheineen (Kelan rahoittama)

Muistilista

Kela auki klo 9–12 ja 13–16

Käynnissä olevat terapiat
- Puheterapiaa 31.12.2011 saakka
- Toimintaterapiaa 31.12.2011 saakka

Päätöstä odotellaan...
-
-

2011
- 1/2012 Koululääkärin kontrolli
- 4/2012 Toimintaterapia arvio (sairaala)
-
-
-
 

KIITOS

The image


20.12.2011 - 22:10

 

20.12.2011 - 21:47

Muutaman kerran olen yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta vuodatus ei ole ollut yhteistyökykyinen vaan on hävittänyt tuotokseni bittiavaruuteen, jos sinne saakka olen ylipäätään vielä päässyt, joten nyt sitten yhteenvetoa syksyn osalta käsittäen niin terapiakäynnit kuin koulun aloituksenkin.

Puheterapia on jatkunut koululla koko syksyn kerran viikossa. Edistystä on tapahtunut nyt siihen malliin, että huomenna näemme viimeisen kerran meidän ihanan ja ammattitaitoisen puheterapeuttimme. En tiedä kenelle tämä eroaminen ottaa eniten voimille, helppoa se ei taida olla meistä kenellekään. Hän on ollut ihminen, johon olen tukeutunut aina tarvittaessa ja Juniori on pitänyt häntä Jumalasta seuraavana melkein tämän 4-vuotta mitä yhteistyötä on ollut.

Toimintaterapiasta tappelin syksyllä kelan kanssa niin, että vieläkin olen siitä ihan hengästynyt. Terapeutin kuitenkin löysin kovan etsimisien jälkeen ja vallan ihanan ihmisen löysinkin ja sain kelankin kanssa tappelut tapeltua tämän osalta. Terapiajakso oli vain 10 kertaa, eli varsin lyhyt jakso terapeutille, joka ei tuntenut Junioria ennestään, mutta hyvin hän on Juniorin kanssa saanut terapiat pidettyä toimistollaan, jonne Junioria olen kiikuttanut itse 1-2 krt viikossa. Kotitehtäviäkin Juniori on saanut terapeutilta ja innossaan on ne lähes joka ilta tehnytkin ilman erillitä kehoitusta. Edistystä on tullut tämän pienen jakson aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä... kyllä terapeutilla myös ihmisenä vain on merkitystä. Toimintaterapeuttikin sitten otti ja ohitti puheterapeutin Juniorin parhaissa kamuissa ja on nyt sitten ollut se Jumalasta seuraava tämän viimeisen pari kuukautta.

Nyt vuoden vaihteen jälkeen yksilöterapiat sitten Juniorin osalta on ainakin toistaiseksi ohi kokonaan. Juniori tippuu nyt 1.1. 2012 perusvammaistuelle, joten kelan rahoitukset terapioiden kustantajana ovat auttamattomasti ohi ja tappelutkin ko tahon kanssa vähenee kummasti.

Koulu sentään tarjoaa Juniorille edelleen tunnin viikossa ns. puheterapiaa eli lähinnä kirjoituksen opastusta. Myös sherbourne-jumppa koulussa pidetään yhteisesti ekaluokkalaiselle. Jumpassa siis harjoitellaan motoristen taitojen lisäksi, aistimusten käsittelyä, ryhmässä toimimisen taitoja, aktiivisuuden säätelyä, rauhoittumista ja rentoutumista.

Koulu puolestaan menee hyvin. Lukeminen sujuu kuin vettä vain ja laskemisen kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia. Hieman on harakanvarpaatkin jo parantuneet Juniorin tuotoksissa ja käsityöt ja piirustuksetkin ovat edistäneet hienomotoriikkaa kummasti. Parhaana kaverina koulussa on vuotta vanhempi poika, johon tutustuminen tapahtui jo kesällä jalkapalloharjoituksissa.

Vielä toisen vuoden Juniori tulee käymään tuota samaa erityiskoulua, vaikka taidot ovatkin normaalikoulun ja -luokan tasoa, mutta tuo hienomotoriikka ja sen hitaus vielä arveluttaa ja senpä takia Juniori saa kypsytellä taitojaan pienessä luokassa vielä tulevankin kouluvuoden. Myöskin moniaistikanavahäiriön kannalta pieni luokka on hyvä valinta, kun Juniori itsekään ei tuolta koulusta nyt pois halua.

Tässä tämä syksy lyhkäisyydessään.

MUKAVAA JOULUNAIKAA KAIKILLE

ja palataan asiaan ensi vuonna!

22.08.2011 - 13:44

Kuten ehkä tarkimmat ovat jo huomanneet Juniorin diagnoosi on nyt vaihtunut tiheään...

Ensimmäisen tämän kesäisen antoi entinen hoitava taho eli sairaala ja koska Juniorin kehitys oli keväällä niin huima, niin siellä oltiin myös hyvin hämmentyneitä, joka ehkä selittää heidän antaman diagnoosin.

5. DIAGNOOSI 8.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Puheen tuoton erityisvaikeus (keskivaikea/lievä)
F83 Motoriset vaikeudet, lievät

Hoitotaho kuitenkin vaihtui Juniorin aloittaessa erityiskoulun ja nykyinen hoitava taho on koulun lääkäri, joka normaalista poiketen on lastenneurologian erikoislääkäri. Hän teki omat tarkat tutkimukset käsittäen niin ryhdin, ihon kuin myös nämä erityistarpeet ja antoi tutkimuksiensa jälkeen diagnoosit. Lääkärihän siis ei tuntenut Junioria entuudestaan, joten ehkäpä hän myös tarkkaili Junioria nyt eri näkökulmasta kuin entinen tuttu lääkäri. Ensimmäistä kertaa Juniorin atooppinen ihottumakin sai diagnoosin!!!

6. DIAGNOOSI 11.8.2011
(Juniorin ikä 7v5kk)
F80.1 Keskivaikea-asteinen dyspraxia-tyyppinen puheentuoton erityisvaikeus
F83 Neurologisen kehityksen erityisvaikeudet (mm. hienomotoriset pulmat, kehon hahmottamisen dyspraktisuus, aistiyliherkkyydet)
L20.0 Atooppinen ihottuma

Lisää lääkärikäynneistä juttua myöhemmin, nyt aika kiitää!

22.08.2011 - 11:21

Toimintaterapeuttikin tavattiin kesällä sairaalalla. Terapeutti oli mukava nuori terapeutti, joka kyllä tuntui pätevältä, mukavalta ja otti kertomani ongelmat tosissaan. Ainahan asiantuntijat eivät kuuntele vanhempia oman lapsensa asiantuntijoina ja vähättelevät tai ohittavat kokonaan kaiken mitä vanhemmat yrittävät lapsestaan kertoa. Nyt ei tälläistä ollut havaittavissa ollenkaan :-) Kunpa kaikki olisivat yhtä ihania ihmisiä.

Terapeutti otti Juniorin huoneeseensa 45-50 minuutiksi, teki hänen kanssaa tehtäviä ja testejä, itse kävin kahvilla kahviossa ja palasin kuulemaan havainnot ja kertomaan kotiarjesta... Terapeutti antoi kotiin täytettäväksi ison pinon papereita ja täytin ne jonka jälkeen palautin terapeutille. Hän analysoi ne ja lähetti niistä samalla palautteen kuin muustakin käynnistä.

Muistan aikaisemminkin täyttäneen samanlaisen nipun paperia. Jopa nyt kun terapeutti kysyi haluanko täyttää tämän niin vaikka tiesin siinä olevan kova homma, niin halusin. Tuo vaan tuntuu maalikostakin erittäin hyvältä mittarilta, missä nyt mennään. Se laittaa miettimään oikeasti kaikkea miten Juniori käyttäytyy eri tilanteissa, mikä on hankalaa ja mikä ei.

Muutama viikko käynnin jälkeen tuli sitten palautetta kotiin.

Eli kuten olen tiennytkin niin Juniorin aistiyliherkkyydet ja moniaistikanavahäiriöt eivät ole edelleenkään mihinkään hävinneet... häviääköhän ne koskaan? Tuskinpa?!

Ensimmäistä kertaa sain myös jotain kirjallista ohjetta mm hiusten pesuun. Joskus olen saanut joltain jotain kokeilemisen arvoista neuvoa, mutta tämä terapeutti oikeasti otti myös tämän ongelman tosissaan... Onhan se hiusten pesu jo onneksi Juniorinkin osalta hieman helpottanut, mutta kyllä siinä on edelleen mulla tekemistä, sillä Juniori saa pian minut pituudessa kiinni ja siinä sitä sitten ollaan...

Terapeutin tekemien testejen tulokset eivät juurikaan ihemetyttäneet sillä tiesin kyllä etukäteen, että kehon koordinaatio ja hienomotorinen tarkkus ja jonkinlainen hahmottaminen on Juniorille edelleen vaikeaa, vaikka oma toimintaterapeutti onkin toista mieltä.Testit tehtiin Juniorin ollessa 7v3kk.

Juniorille suositeltiin erityislasten judoa harrastukseksi ja sitä nyt ollaan meititty. Mutta jotta kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan, niin tuo erityislasten judon harjoitusaika on sellainen, että se ei meidän perheen arkeen istu ollenkaan (vuorotyöläisen arki ei ole kaikkein helpoin vakituisten harrastusten kanssa sumplittaessa...), joten kävimme tutustumassa Juniorin kanssa normaali judoon. Todennäköisesti kuitenkin sekin jää Juniorin haluttomuuden takia. Täytyy vain sitten itse kehitellä kaikenlaista muuta kehittävää toimintaa edelleen.

Mutta toisin kuin oma terapeuttimme, niin sairaalan terapeutti suositteleen edelleen toimintaterapiaa Junioirille. Tästä syystä myös terapeutin vaihtamista suositeltiin ja nyt sitten ihmetellään saadaanko uutta terapeuttia Juniorille enää mistään.

 

22.08.2011 - 10:21

Hmm.... yritän saada tänne edes vähän kirjoitusta tästäkin aiheesta, kuten myös foniatrin kontrollista ja toimintateraputin kontrollista unohtamatta koulun lääkärin käyntiä... jotenkin tämä kirjoittaminen on vaan taas niin vaikeaa.

Tosiaan kesän kynnyksellä käytiin ensin sairaalan puheterapeutin kontrollissa, sillä Juniorin puhehan otti talvella suuren harppauksen eteenpäin ja oma terapeuttimme halusi saada myös toisen terapeutin näkemyksen Juniorin puheesta.

Sairaalan puheterapeutti totesikin lausunnossaan, että

Mutta joitakin hankaluuksiakin on...

Tämä testi on mielestäni hieman hassu. Tänä vuonna en nähnyt tämän toteutusta, sillä Juniori oli yksin huoneessa, mutta aikaisempana vuonna olen tämän nähnyt ja hieman kritisoinut sitä. Kuvia joita pitää tunnistaa ja nimetä voisi mielestäni hieman nykyaikaistaa. Testissä kun on kuvia esim vanhanaikaisesta puhelimesta, rukista, vanhanaikaisesta kahvipannusta... eihän tuollaisen lapsi edes tiedä mitä ne on, kun ei niitä enää nykyisin näe missään, kaikkialla on kännykät ja kahvinkeittimet :-) Mutta en väitä, että Juniorilla ei olisi sanan haussa ja nimeämisessä ongelmia, itsekin olen sen välillä huomannut, että Juniori joutuu miettimään joitakin sanoja kauemmin ennenkuin löytää oikean sanan puheeseensa.

Myös puheessa joitakin puutteita on vielä

  • R on edelleen virheellinen (Juniori tekee R-kirjaimen vinoon, joten se on sekä motorisesti että akustisesti vääränlainen)
  • D ei myöskään ole puhdas ja korvautuu usien N:llä tai T:llä
  • Vokaali saattaa muuntua etuvokaalista takavokaaliksi kuten Y -> U (esim lyijy ->luiju)
  • Myös alkukansonatti saattaa korvautua K:lla (esim jäätelö -> käätelö)
  • Konsonanttiyhtymissä on edelleen jonkiverran assimilaatiota tai kääntymistä (esim lakritsi -> lakristi, kaktus -> katkus, tähti -> tätti)
  • R ja L samassa sanassa tuottaa Juniorille hankaluutta

Positiivista on kuitenkin se, että Juniori pystyy mallista korjaamaan usein sanan oikein. Puheterapeutti ei ollut tehnyt mielestäni havaintoa tai ainakaan sitä ei selvästi palautteessa lukenut, mutta Juniori jättää usein H:n kokonaan lausumatta. Kyllä Juniori sen sanaan laittaa kun korjaa sanan hänelle ja hönkii H:n itse korostetuti paikalleen, mutta ilmeisesti hän ei itse sitä sanoissa kuule vai mistä moinen johtuu?

Kotitehtäviäkin saatiin sairaalan puheterapeutilta kesäksi kuten myös omalta terapeutilta, joten niitä sitten useaan kertaan viikossa ollaan harjoiteltu ohjeiden mukaan tekemään... vaikka välillä kyllä vain lomailtiinkin, sillä Juniori jotenkin väsyi jatkuvaan treenaamiseen ja hän sentään on vielä pieni poika, joka tarvitsee kanssa vähän lomaa jatkuvasta harjoittelusta. Se on ainakin oma mielipiteeni. Muut voi olla toista mieltä.

Mutta edelleen suositellan hieman lisää puheterapiaa, katsotaan mitä Kela on mieltä, sillä päätöshän tulee sitten joskus...

 

 

11.08.2011 - 01:04

Kesä meni vauhdilla ja tänään tai siis kelloa katsoessa paremminkin eilen äidin pikku Juniori (joka juurikin mitattiin kouluunmeno tarkastuksessa olevan 132,5cm pitkä) sitten astui koulutielle tai siis hyppäsi taksin kyytiin ja huristeli koululle. Mies meni omalla autolla vielä koululle saattamaan Juniorin oikeaan luokkaan. Koulun jälkeen oli sitten lyhennetty iltapäivätoiminta ja Juniori palasi sitten taksilla hieman jälkeen puoli neljä kotio.

Koulussa oli ollut kivaa ja siellä oli syöty. Kavereiden kanssa oli pelailtu iltapäiväkerhossa ja aapinenkin saatiin laukkuun, josta Juniori oli jo jotain lueskellutkin.

Toisin sanoen uutta arkea opetellaan meillä nyt kesälomien jälkeen. Lisää kuulumisia tulee kesän sairaalakäynneistä yms tässä joku päivä. Myönnän olen ollut aivan liian laiska kirjoittamaan tänne. Olen vain lomallut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen (vaikka Juniorin kanssa on kyllä reenailtu R-kirjainta aina kun ollaan muistettu). Ja se lomailu on tehnyt kyllä ihan hyvää!!

31.05.2011 - 10:55

Jälleen on viikko vierähtänyt sopeutumisvalmennuskurssilla, tällä kertaa Keski-Suomessa.

Viikko oli täynnä luentoja, keskusteluja, syömistä, uimista, mutta oli hieman ulkoiluakin.

Luentoja pitivät meille aikuisille puheterapeutti, foniatri, erityisopettaja, sosiaaliohjaaja, liiton työntekijä kertoi nuortentalosta ja saimmehan me liitostakin kertovan infopläjäyksen. Kovin tuttuja luennoitsijoita siis meille, mutta kyllä sieltä uuttakin asiaa tuli jokaisesta luennosta tuttujen asioiden lisäksi.

Puheterapeutin luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kun hän kertoi, että kuva on tehokkaampi kuin viittoma lapselle silloin kun halutaan keskittymistä. Puolestaan viittoma on tehokkaampi kuin kuva silloin kun lapselta halutaan toimintaa. Myös muuten siellä juteltiin kuvista ja kylteistä. Esimerkkinä oli se, kuinka kyltit ohjaavat esim kaupassa aikuisia oikean tavaran luokse, samoin kuvat ohjaavat lapsia esim kokoamaan lelut oikeaan laatikkoon, vaatteet vaatekaapin hyllylle tai tavarat keittiön kaappiin...

Foniatrin luento oli jälleen sellainen jota olisi voinut kuunnella pitempäänkin. Foniatri kertoi eri diagnooseista ja niiden sisällään pitämistä jutuista. Foniatri käytti puheessaan edelleen sanaa dysfasia, vaikka oikealta nimeltäänhän se nykyisin on kielen kehityksen erityisvaikeus. Itse tykkään enemmän myös dysfasia sanasta, joten sillä mennään ainakin tässä kohtaa... :-)

Hän kertoi myös dysfasian määritelmän.

Dysfasia = Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisesti, vaikka näönvarainen  päättely on ikätasoista. Häiriö ei selity neurologisilla, aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla.

Dysfasiassa on useimmiten kyse synnynnäisitä ominaisuuksista, jotka hyvin usein kulkevat suvussa. Usein suvusta löytyy viivästynyttä puheentuottoa, lukivaikeutta tms.  (Viivästyneen puheen ja lukivaikeuden välillä on pieni yhteys)

Dysfasia diagnoosi tehdään edelleen "poissulkumenetelmällä", eli suljetaan pois muut kehityshäiriöt, kuulovammat yms. Dysfasia voi olla myös sivudiagnoosina muille vammoille ja mukana voi olla myös kontaktihäiriön piirteitä.

Luennon lopuksi hän totesi, että dysfaattisen lapsen vanhemman pitää olla riittävän hyvä, ei mahdollisimman hyvä.

 

Eityisopettaja kertoi puolestaan meille monessa paikassa tutuksi tulleesta 3 portaisesta tuesta koulussa, joka siis pitää 1) yleisen tuen (normaali koulu), 2) tehostetun tuen (pienluokat tai osa-aikainen erityisopetus yleisentuen lisäksi) ja 3) erityinen tuki (erityisluokka / -koulu).

Luennossa kävi esille myös se, että oppiminen vaatii aivojen eri alueiden välistä yhteistyötä ja että päättelykykyä pystyy harjoittelemaan jo aika pienen lapsen kanssa.

Lukemaan oppimisen taustalla on kielellinen tietoisuus, joka kehittyy riimittelytaidoissa sana- ja tavutietoisuuden kautta äännetietoisuuteen ja tätä kautta lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen. Esimerkiksi luennoitsija antoi se, että pystyykö lapsi erottamaan kumpi on pitempi sana "juna" vai "silmälasit"?

Matematiikassa puolestaan voi odottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, jos lapsi ei ymmässä sanoja pienempi, suurempi... esim jos hänelle sanoo: "Kissa on pienempi kuin koira" ja tämän jälkeen kysyy, että "Kumpi on pienempi?" ja lapsi ei osaa sanoa tähän vastausta.

Vielä tätäkin enemmän jäin itse kaipaamaan tietoa erilaisista mahdollisista vaikeuksista mitä koulu tuo tullessaan, miten ne voi kotona huomata  ja miten niihin voi kotona antaa "ensiapua".

Jotakin pientä vinkkiä kuitenkin erityisopettajakin antoi ja kehoitti pyytämään lapselle muistiinpanot opettajan kopioimana eikä niin, että lapsi itse joutuisi kirjoittamaan kaiken. Myös koealueen/läksyn nauhalle lukemisesta voisi olla lapselle apua.

Sosiaaliohjaaja kertasi jälleen erilaiset etuudet ja uutena asiana tulikin se, että kun ennen kuntoutuskurssin aikana me vanhemmat olemme saaneet kuntoutusrahaa ja omavastuupäivältä erityishoitorahaa, niin nyt kun Juniori on jo täyttänyt 7v, niin erityishoitorahaan ei ole enää oikeutettu.

Mutta se mikä nyt pitää pitää mielessä on se, että jos korotettua vammaistukea ei enää Juniorille heru, mutta tarve terapiaan on havaittu, niin perusterveydenhuollolla on velvollisuus järjestää tarvittava kuntoutus.

Sisarusryhmä puolestaan käsitteli jälleen dysfasiaa sen haasteita ja mahdollisia vahvuuksia. Miten koulun alku voi vaikuttaa perheeseen ja miten isot sisarukset voivat koulun alkamista helpottaa dysfaattisen pikku sisaruksen kanssa. He tekivät mm tälläisen ylläolevan miellekartan kielellisestä erityisvaikeudesta...

Itse dysfaattisille oli osittain oma ohjelma kurssilla, jonka pitivät puheterapeutti ja erityisopettaja. Siellä touhuttiin kouluvalmiuksien parissa, harjoiteltiin sosiaalisten suhteiden luomista ym.

Vapaa-aikana mm. ulkoiltiin ja pelattiin biljardia, joka oli kovin suosittu kurssilaisten keskuudessa. 

31.05.2011 - 08:41

Palaveri oli jo jokin aika sitten. 

Palaverissa päiväkoti, terapeutit ja koti kertoi koululle kaikkea Juniorista mitä nyt yleensäkin palavereissa käydään läpi. Luonteenpiirteitä, vahvuuksia, ongelmatilanteita, missä Juniori tarvitsee apua ja tukea, mistä hän on nyt innostunut yms.

Koulu puolestaan kertoi omat vahvuutensa tarjoavana puolena. Koululta käydään joka toinen viikko uimahallissa, joka on Juniorille tosi hyvä juttu, hänen kehon hahmottamisensa ja vesipelkonsa takia. Siellä on myös toiminut tähän saakka, ja ilmeisesti myös ensi vuonna Serboune-ryhmä (?) joka auttaa muistaakseni aistiyliherkkyyksissä, ja johon ryhmään opettaja yrittää saada myös Juniorin. Koulun oma fysioterapeutti puolestaan säätää kaikkien oppilaiden pulpetit ja tuolit heille sopiviksi ja testaa ja touhuaa aloittavien luokkien kanssa tarkkaillen, että tarvitaanko sillä puolella apua.

Juniorin luokka on kahdesta aloittavasta luokasta pienempi - 7 oppilaan luokka. Luokka myös etenee hitaammin kuin toinen. Tosin opettaja sanoi, että oppilaiden luokalta toiseen vaihtaminen on alussa todella yleistä, eikä sitä kannata pelästyä. Oppilaisiin kun  tutustuu paremmin, niin huomataan kumpaan aloittavaan luokkaan ko oppilas paremmin sopisi.

13.05.2011 - 10:02

Noin viikko sitten oli kouluun tutustuminen. Juniori meni sinne innoissaan, vaikkakin koulu olikin ulkoapäin hänen mielestään ruma. Häntä myös hieman jännitti, että tuleeko luokalle pyörätuolilla liikkuvia oppilaita, vaikka Juniori on tottunutkin pyörätuoliin, kun isovanhemmilta sellainenkin vehje löytyy. Juniorin pelko pyörätuolioppilaasta oli turha ja koulukin kuulemma oli hieno, joten ei muuta kuin kouluun :-D

Tutustuminen alkoi salista, jonne kaikki koulun tulevat ekalauokkalaiset (15kpl) kokoontui saattajineen. Kouluun tulee kaksi 1. luokkaa - toiseen tulee 7 ja toiseen 8 oppilasta. Koko koulussa on n 160 oppilasta.

Täältä salista ensimmäisenä tehtiin luokkajako ja tuleva opettaja (=erityisluokanopettaja) johdatti heidät tutustumaan luokkaan jossa he lauloivat, piirsivät ja juttelivat koulusta.

Vanhemmat jäivät saliin kuuntelemaan aluksi koulun rehtoria ja sen jälkeen eri ammattiryhmiä, joiden kanssa yhteistyötä tullaan tekemään kouluvuosina.

Ensin rehtori kertoi koulusta, opetussuunnitelmasta yms. Sitten esiteltiin koulun omat erityisopettajat ts puhe- ja lukiopettajat.

Tämän jälkeen esiteltiin ruokalan henkilökunta. Koulu on alueemme pienin koulu, jossa kaikki ruoka tehdään koululla ja kokemuksesta tiedä, että se on HYVÄÄ!!!

Sitten oli vuorossa koulun oma fysioterapeutti, joka kertoi työstään. Hän tulee katsomaan kaikki tulevat koululaiset läpi syksyllä. Säätää heidän tuolit ja pulpetit jokaisen tarpeen mukaan oikealle korkeudelle. Ja tarvittaessa antaa yksityistä ja ryhmä fysioterapiaa oppilaille. Hän tekee yhteistyötä niin opettajan, kuin terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa.

Sitten esitteli terveydenhoitaja itsensä ja kertoi kuinka ja koska koulun lääkärin luokse pääsee. Koulun omana lääkärinä toimii neuro-psykiatrinen lääkäri, joten hänellä luulisi myös näiden lapsien ongelmista olevan hyvät tiedot.

Sitten esitteli iltapäiväkerho itsensä. Päivät olivat selkeitä ja toiminta tuntui hyvältä. Jokaisena viikonpäivänä oli oma ohjelma jota harrastettiin, kun ensin oli syöty välipala ja tehty läksyjä (niille, joiden vanhemmat ovat antaneet siihen luvan). Ohjelmasta löytyi niin ulkoilua, pelejä kuin musiikkia ja liikuntaa...

Sitten vuorossa oli kuljetuspalvelun organisoijat. He kertoivat yhteiskuljetuksen ongelmat ja pelisäännöt. Hyvinkin tuttua asiaa meille, joilla Juniori on jo toinen lapsi joka on käyttänyt taksia päivittäiseen liikkumiseen...

Tämän jälkeen vanhemmat saivat kirjallisia töitä. Kaavakkeita oli paljon, joita täyteltiin siltä istumalta. Tarkempi hakemus iltapäiväkerhoon aikatauluineen-, allergioineen ja erityistarpeineen. Hakemus taksiin aikatauluineen ja haku- ja palautuisosoitteineen. Kouluunpaikan vastaanottamiskaavake ja uskontoon liittyvä kaavake. Myöskin lapsen valokuvaamista ja muita tallenteita koskeva kaavake. Erityisen tuen päätöksen allekirjoittaminen...

Kun nämä oli saatu täytettyä ja palautettua oikeille henkilöille, niin sitten kaikki kouluun tutustujat - niin vanehmmat kuin lapset - pääsimme nauttimaan erittäin hyvästä jauhellihakastikkeesta ennen kotiin lähtöä.

27.04.2011 - 16:20

Jee, vajaat 4 viikkkoa ja sitten pääsemme jälleen sopeutumaan.

Tällä kertaa matka suuntautuu Saarijärvelle, Summassaareen. Nyt on tullut kelan hyväksyntä kurssille ja  on täytetty etukäteen kaavakkeet ja saatu ne postiin, joten ei muuta kuin odottamaan kurssia. Toivottavasti se on yhtä antoisa kuin aikaisemmatkin kurssit. :-)