Viime viikolla sain viimeiset liitteet eskarihakuun ja sain tehtyä hakemuksen.

Liitteitä tarvittiin terapeuteilta, päiväkodilta ja lisäksi kopio pidennetyn oppivelvollisuuden suosituksesta, koska päätöstähän ei vielä ole tehty. Lueskelin liitteitä ja totesin, että jos niillä ei erityiseskaripaikkaa heltiä, niin ei sitten millään ja samaa mieltä oli mieskin.

Eskarihakukaavakkeen täyttö ei ollutkaan sitten niin itsestään selvyys. Ensimmäinen vaihtoehto oli selvä ja siihen oli sairaalan suositus samoin kuin puheterapeutinkin, mutta mitä vaihtoehtoja laittaa seuraavaksi. Ensimmäinen vaihtoehtohan on siis dysfaattisille tarkoitettu eskari 9km päässä kotoa. Omalla alueella ei muuta erityiseskarin aloitus päätöstä ei ole vielä ainakaan tehty kuin vain eskari, joka on tarkoitettu sosiaalisista ongelmista ja laajasta kehitysviiveestä kärsiville lapsille. Kumpaakaan näistä ei löydy Juniorilta, mutta se vaihtoehto oli hakemukseen laitettava sillä päiväkoti sijaitsee vajaan kilometrin päässä kotoa. Kolmas vaihtoehto jäikin sitten laittamatta, kun en siihen mitään keksinyt.

Nyt sitten jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää. Sormia ainakin ristissä pidetään kyynärpäitä myöden, että dysfaattisten eskarissa olisi meidän Juniorille paikka.

Olemme nyt dysfasiayhdistyksen kanssa järjestämässä leiriviikonloppua maaliskuulle. Itsekin olen sinne jo poikien kanssa ilmoittautunut. Paikalle tulee paikallisen dysfasiayhdstyksen jäseniä, luvassa on erilaista ohjelmaa... mahdollisesti luentoa vanhemmille ja erilaista ohjelmaa lapsille, saunomista ja mukavaa yhdessä oloa.

Kovalla innolla jo leiriviikonloppua odottelen. Juttua tulee, kun leiri on ohi :-)

Mikä siinä on, että töissä käynti ja lapsi on niin vaikea yhdistelmä. Tai ainakin jotkut tekevät siittä vaikean yhdistelmän.

Mä olen jälleen hakannut päätä seinään ja yrittänyt hoitaa Juniorin asioita. Olisi oikeasti kiva kuulla, että onko muilla niin vaikeaa pomoa, kuin mulla? Juniorilla on ensi viikolla 6-vuotis neuvola, joka siis on käsittääkseni kaikilla lapsilla?! Kuinka vaikeaa sitä onkaan mun pomon jälleen ymmärtää, vaikka itsellään on jotakuinkin kaksi saman ikäistä lasta. Mikä marmatus siittä taas tuli, kun sanoin, että ottaisin siinä kohtaa ylitöitäni pois ja lähtisin 1½-tuntia aikaisemmin, että pääsisin lapsen kanssa neuvolaan. Aika, kun kuitenkin on myöshäsin, mitä niittä on neuvolasta tarjota.

No sainhan minä sen sovittua, kiitos työkaverin, mutta kyllä ottaa päähän jatkuva "tappelu".

Tänään oli jälleen uintikerta ja päätin sitten kysyä sielläkin uinninohjaajilta apua Juniorin hengityksen pidättämiseen, hiusten pesuun ja vesiarkuuteen.

Ohjaajat olivat kanssa aluksi hieman mietteliäitä ja lopulta piti hetken Juniorille ihan omaa naamankastelu koulua :-) Juniori roiskutti itse naamalleen vähän vettä, tosin kun huomasi aikeemme niin pakeni vesiroiskeita ketterästi. Nenästä kiinnipitäminen ja suun sulkeminen ei oikein onnistunut Juniorilla ollenkaan, hälle iski paniikki täysin siinä vaiheessa ja niinpä nenän sulkeminen ei oikein onnistunut.

Vettä myöskin puhallettiin kilpaa - kuka saa isoimmat kuplat vedessä aikaiseksi ja samaa yritettiin myös nenän kautta puhaltamalla.

No sen verran tuosta kaikesta oli hyötyä, että ensimmäisen kerran Juniori käväs kokonaan suikun alla, tosin erittäin nopeasti, mutta pää nyt kuitenkin ehti kastumaan hitusen siinä touhussa.

Harjotusta siis tämä kaikki vaatii, mutta ehkä vielä tämän vuoden puolella Juniori jo kykenee olemaan suihkussa, vaikka nyt siellä hokikin että ai, ai, ai. Sattuikohan häntä suihku aistiyliherkkyyden takia päähän?

Alkuviikosta jouduin viemään pomolleni sopeutumisvalmennuksesta kertovan esitteen, jotta hän tietää, että mitä siellä tehdään ja kelan lapun todisteeksi, että meidät on oikeasti hyväksytty kurssille. Muutama päivä siinnä sitten mietittyään ja juteltuaan omien pomojensa kanssa tuli hyväksyntä palkattomasta virkavapaasta...

Samaan aikaan vaan meitin, että onko Madonna tai Thaimaa paremmat syyt vapaanmyöntämiseen?? Tällä tarkoitan sitä, että parhaillaan yksi työkaverini on 2 vk palkattomalla lomalla Thaimaassa ja silloin kun Madonna vieraili Suomessa, niin useampi työkaverini oli palkattomalla kaksipäiväisellä, jotta pääsi Madonnaa katsomaan...

En tiedä... kismittää, mutta nyt olen kuitenkin suht´ tyytyväinen, kun lupa on kirjallisesti vapaastani.

Olen kyllä ehkä aina tiennyt, että Juniori ei osaa pidättää hengitystä, mutta se kongretisoitu ja iski kunnolla mun tajuntaan vasta joulukuun puolessa välissä. Tämä tapahtui, kun olimme Juniorin kanssa jälleen uimakoulussa, jossa ei juurikaan Juniori edisty uimaanoppimisessa, mutta saa kuitenkin oleilla vedessä ja totutella siihen. Juniorihan ei muutama vuosi sitten suostunut juuri tulemaan edes uimahalliin - liekö syynä uimahallin "meteli" vai aistiyliherkkyyden aiheuttama inhottava kokemus iholla, kun vesi koskee käsiä ja jalkoja - kenties syynä oli molemmat epämiellyttävät asiat. Jo pelkästään kehonhallinnnan ongelmien kanssa Juniori ei varmaan moneen vuoteen ole vielä valmis oppimaan uimaan, on se sellaista räpiköintiä... jos jalat liikkuu niin muu "mies" pysyy paikallaan, jos kädet liikkuu, niin aivan turha luulokaan, että jalat tekisivät mitään... Juniorilla on rankkaa ja äidillä on rankkaa siellä altaassa yhdessä, sillä Juniori takertuu kaulaan kiinni niin tiukasti aina kun edes makuuasentoa vedenpäällä haetaan...

Mutta siis hengityksen pidättämiseen... Juniori ei siis osaa pidättää hengitystä. Hiustenpesu on yhtä tuskaa, sillä Juniori pelkää, että vettä osuu kasvoille ja se saa aikaan pakokauhua. Isi on se, joka saa pestä hiukset, äitin kanssa on aina taiteilut päällä ja tämä asia alkaa entistä enemmän häiritsemään minua. Ei ehkä muuten, mutta koska Juniori kasvaa, niin hiusten pesu mulle tuottaa entistä enemmän hankaluutta. Ennen joulutaukoa uimassa Juniori vetäs vähän vettä sisäänsä "sukellusyrityksessä" ja sen jälkeen hiustenpesusta on tullut entistä haastavampaa mulle. Ehkä menetin sen luottamuksen veden kanssa touhuillessa vai missä syy, mutta se on kyllä sellaista taiteilua että ei tosikaan!

Joten nyt vetoon teihin lukijat... onko teillä ideaa, miten opettaa tuo poika pidättämään hengitystä? Juttelin mm tästä asiasta puheterapeutille hänen vierailunsa yhteydessä, mutta hän ei ollut törmännyt juurikaan tämän suuntaisiin ongelmiin. Paksun tavaran imemistä pillillä kehoitti kokeilemaan Juniorin kanssa ja se täytyy kokeilla tässä lähiaikoina, mutta onko muita ideoita kenelläkään???

Olen jopa miettinyt, että onko Juniorilla rakenteellisia poikkeavuuksia nenänielun alueella. Nuhan aikaan kun on aina myös ongelmia. Juniori ei osaa niistää ja yleensä nuhan aikaa yö meneekin enemmän vähemmän huutokonsertissa ja aika useasti Juniori oksentaa yöllä, kun ei saa henkeä limaisuuden takia. Kuinka monet oksennukset onkaan tullut siivottua nuhan aikaan sängystä, matolta ja lattialta. nykyisin nuhan aikaan onkin vakiona, että Juniorin huoneesta poistetaan matto ja ämpäri majailee sängynvieressä, sillä parempi se oksennus siellä, kuin ympäri kämppää keskellä yötä siivottavana.

Juniorilla on myös jokin kaikkia makea mulle heti neuroosi :-) Juniori ei siis osaa lopettaa makean syömistä, jos sitä vaan on tarjolla. Se syö niin paljon, kun vain antaa syödä, jos ei yhtään laita stoppia, niin sehän syö ja syö ja syö. Ei tätä huomaa kyllä Juniorin ruumiinrakenteessa, ei Juniori lihava ole eikä edes pyöreä. Sen huomaa kyllä siittä, että jossain vaiheessa Juniori oksentaa, kun on syönyt liikaa makeeta. Mukava piristysruiske siis tämäkin meidän elämässä. En ole tähänkään ongelmaan ennen törmännyt, onkä tämä yleistä vai meidän Juniorin ainutlaatuisuutta?

Meidän Juniorin oma puheterapeutti vieraili kotonamme viime perjantaina. Oli kiva jutella ajan kanssa Juniorista ja hänen edistymisestään. Juttu luisti ja hiljaista hetkeä ei tainnun olla kertaakaan. Ei ole ihme, että Juniori menee puheterapiaan mielellään, kyllä tuo on vain sellainen pirteä ja iloinen täti, että kivaahan siellä on pakko olla!