Tähän blogiin alkaa tarinointi totisesta pojasta.

Tarinoin tätä, koska itse olen kaivannut tietoa samassa tilanteessa olevien perheiden kokemuksista, siittä mitä tuleman pitää ja miten byrokratia pyörittää vammaisten asioita, miten paljon tarvitsee olla itse aktiivisena ajamassa etujaan ja miten paljon tiedossa on tappelua eri tahojen kanssa. Mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon ja mitä kaikkea on oman aktiivisuuden ja tiedon saannin takana.

Tarinoija on Juniorin äiti, Juniorin jolla on vaikea puheen viivästymä, jonka varsinaista diagnoosia odotetaan edelleen.
Hyväksi olen havainnut sen, että taustalla on jonkinverran käytännön tietoa. Mitä tulisikaan jos ei itse jaksa olla aktiivinen ja jos kaiken tiedon joutuu kaivamaan syvältä byrokratiaviidakosta.

Entiseltä ammatiltani olen koulunkäyntiavustaja ja olen työskennellyt kuulo-, kuulo-näkö-, kehitys- sekä cp-vammaisten parissa. Nykyisin työskentelen sairaalassa röntgenhoitajana.