Meidän Juniori kärsi vauvana pahoista korvatulehduksista joka vei häneltä kuulon kokonaan useaksi kuukaudeksi. Hyvin alkanut puheen kehitys tyssäsi ja tyrehtyi kokonaan. Hänelle alettiin viittomaan kun hän menetti ne muutamat sanat mitä siihen mennessä oli ehtinyt oppia puhumaan.

9kk jatkuvan korvatulehduskierteen ja kovan vanhempien aktiivisuuden ja tappelun seurauksena saatiin hänelle molempiin korviin titaani tuubit ja johan tilanne helpotti. Tulehdukset loppuivat siihen paikkaan samoin sairastelu muutenkin. Kuulokin saatiin palautettua normaaliksi. Kuitenkin vielä ½-vuoden päästä  tulehdusten loppumisen jälkeen ja kuulon palautumisesta sanavarasto oli edelleen pyöreä 0. Olisimme saaneet jo 2-vuotis päivänä lähetteen puheterapeutille, mutta koska olimme vaihtamassa paikkakuntaa lähete jäi saamatta ja tappelu uudessa kotikaupungissa sai alkaa alusta.

Ensimmäinen arvioiva puheterapiakäynti saatiin tapeltua tehtäväksi silloin kun Juniori oli 2v7kk. Puhe havaittiin silloin viivästyneeksi, mutta tilannetta jäätiin seuraamaan. Itse osaan viittomakieltä entuudestaan, joten päätin alkaa omasta tahdosta käyttämään jonkin verran jo tässä vaiheessa tukiviittomia - olisi vain pitänyt pitää aikaisemmin oma pää, ja olla laittamatta niitä edes välillä tauolle, sillä kun oltais vältytty monesta Juniorin raivonpuuskasta ja turhautumiselta, kun olisi ollut edes joku keino ilmaista itseään.