Kolmas paperi joka oli kotiin tullessa kuoressa oli kuntoutusohjaajan kotikäynnin yhteenveto.
Yhteenveto oli myöskin A4 kokoinen paperi, joissa luki puolestaan seuraavaa.

"Juniori on iloinen ja reipas poika, joka lähtee kivasti esittelemään autojaan, aluksi ei käytä puhetta ollenkaan, näyttelee ja ääntelee ja katsoo pyydettäessä puhujaa."
"Juniorin puheilmaisu on erittäin vaikeasti tulkittavaa, yksittäisistä sanoista ja perheenjäsenten nimistä en saa selvää. Vuorovaikutuksessa ja kontaktissa Juniori erittäin hyvin ja Juniorin kanssa pystyy keskustelemaan, mutta osa sanoista on tilanneyhteyden perusteella pääteltävissä, osan sanoista pystyy ymmätämään käsillä olevien kuvien tai esineiden avulla, mutta suurimmaksi osaksi puhe niin epäselvää, että tarvitaan äidin tulkkausta."
" Juniorin kanssa keskustelu sujuu viittomia ja kuvia käyttäen, erityisesti äidin tekemästä kuvakansioista paljon apua keskustelutilanteessa kun yritän selvittää, onko Juniori päiväkodissa, missä päiväkodissa hän on tai ketä perheenjäseniä perheeseen kuuluu. Kuvakansio näyttää olevan Juniorille tärkeä apuväline ja sen avulla, sekä äidin tulkkauksen ansiosta pystymme käymään pientä keskustelua. Ilman ulkopuolisen tulkkausta olisi tästä tilanteesta selviäminen mahdotonta."
"Äidin kanssa keskustellessa myös tulee useaan kertaan tilanne, että äidin tarkennettava ja pyydettävä Junioria sanomana uudelleen, mutta kaikkia Juniorin ilmaisuja ei äitikään vaikuta ymmärtävän."
"Juniori tulee tarvitsemaan tiistivät puheterapiaa useamman vuoden ajan, todennäköisesti kouluikään saakka."
"Tällä hetkellä Juniorin käyttämät viittomamerkit saattavat olla vielä viitteellisiä, joten suosittelen lämpimästi päivittäisissä tilanteissa kuvien ja mahdollisesti piirtämisen käyttöä myös tukemaan keskustelutilanteita."

Paljon muutakin siinä paperissa oli, mutta en jaksa ihan kaikkea kirjoitta, ehkä tuokin jo antaa jotain kuvaa millaista meidän elämä oikeesti on.