Nyt on niin iskenyt väsymys päälle, että eilinen työpäivä oli ihan tuskaa ja 80km pituinen työmatka takaisin kotiin myös, vaikka en edes nyt joutunut ajamaan. Onneksi on nyt 3 päivää vapaata ja sitten 3 päivää töitä ennen 5 päivän vapaata.
En jaksanut edes viedä isompia lapsia harrastuksiin vaan mies vei ja minä yritin sillä välin saada kotona jotain aikaseksi... (pesin pyykkiä ja tiskejä, siistin keittiötä ja täytin kelan sopeutumisvalmennushakemuskaavakkeet loppuun, jotta pääsen tänään käymään kelassa vapaapäiväni kuniaksi, tein 2 pojalle valmiiksi iltapalan ja passitin toisen nukkumaan sen syötyään.) Mies tuli kotiin ja alkoi heti huutamaan, että kun en ole tehnyt mitään, kun toinen poikakin on vielä hereillä (nielaisi juuri viimeisen palan iltapalastaan). Siinävaiheessa se romahdus tuli. En jaksanut kuin itkeä lattialla istuen. En tiedä mitä vielä olisi pitänyt tehdä. Kieltämättä olohuone on kuin pomminjäljiltä, mutta ajattelin sen siivota tänään tai mahdollisesti huomenna, kun mies ei ole kotona.

Illalla laitoin miehen eteen 4 sivua kelan papereita eteen ja sanoin että täytä sää noi, jos kerta mä en mitään saa aikaseksi. Se yritti täyttää niitä, itki ja täytti. Kysyi neuvoa, mutta sitä en antanut, ainahan mäkin joudun ne ite miettimään, ei mua kukaan ole neuvomassa. Sai se henkilötiedot täytettyä, mutta muuten ne jäivät aikas tyhjiksi. Ei siis ollut helppoja sillekään...

Mä EN jaksa! Mies EI jaksa! Tästä ei tule mitään!