Viiko, pari sitten ilmestyi jälleen uusi dysfasiayhdistyksen lehti. Ensimmäinen, joka tuli mulle tuoreeltaan, muut kun olen saanut jälkijunassa, koska yhdistykseen en ole kerinnyt niin kauaa vielä kuulumaan.

966908.jpg

Lehdessä esiteltiin ensi vuoden sopeutumisvalmennuskurssien ajankohdat, jos ei tämän vuotiseen kurssiin päästäisikään. Täytyy pitää siis tämä tallessa siihen saakka kun tieto kurssille hyväksymisestä/hylkäämisestä tulee. Ei sen puoleen en ole muitakaan lehtiä hävittänyt, eikä ole tarkoituskaan.

Lehti antoi myös ajattelemisen aihetta jälleen kerran.
Tähän saakka olen huolehtinut Juniorin tulevaisuudesta kouluikään saakka ja mahdollisen kouluvalinnaan miettiminen on ollut silloin tällöin mielessä. Mutta koskaan en ole ajatellut tulevaisuutta Juniorin osalta sen pitemmälle. Ehkä olen vain ajatellut, että kun kouluun saakka päästään, niin sitten kaikki on jo aivan toisin, mutta onhan mulle kerrottu, että Dysfasiasta ei koskaan parannuta kokonaan, ja koska olen kouluikäisten dysfaattisten lasten parissa joskus toiminut työn kautta, niin olenhan sen tiennyt aina. Jotenkin sitä ei vaan oman lapsen kohdalla ole ilmeisesti kyennyt ajattelemaan sen pitemmälle. Ja kuten Eija kommenteissaan aikaisemmin sanoi, taistelu on vasta alussa!