Eilen oli aika rankka päivä. Istuttiin sairaalan järjestämällä diagnoosin saaneiden lasten vanhempien ensitietopäivillä sairaalalla. Luennot alkoivat 8.15 ja päättyivät klo 16.00. Välissä oli ruokatunti ja kahvitauko, muuten oli asiaa enemmän kuin kapasiteetti pystyi ottamaan vastaan. Onneksi kaikista tai ainakin lähes kaikista luennoista sai kasan papereita, jotta kotona saa vielä lueskella, että mitä siellä oikein puhuttiinkaan.



Lisäksi kirjoitin kiireessä aina jotain täkeää mukana kuljettamaani vihkoonikin.

Päivä oli tosi hyvä infopläjäys ja oli muutenkin mukava nähdä muita saman tilanteen kokeneita ja jutella heidän kanssaan. Siinä jutellessa tuli oikeesti sellainen tunne, että meidän Juniorihan on helppotapais, kun ei oikeesti ole muuta häikää kuin puheentuoton ongelmat (siis ei mitään ymmärtämisessä eikä ylivilkkautta eikä autismia...) sekä hieman on motoriikassa jotain hmmm. pientä (?) mutta koska puheentuotossa näytti olevan meillä ehkä kuitenkin lähes eniten ongelmia kun muilla, vaikka muut "sivuongelmat" olivatkin poissa, niin eipä tuokaan niin helppo tapaus sitten ollutkaan.
Ensimmäisenä vapaa päivänäni taidan käpertyä sohvannurkkaan paperipinon kanssa ja alkaa tavaamaan...

Suosittelen vastaavaa päivää kaikille, joille sellainen tulee ajankohtaiseksi.