Yksityisen toimintaterapian vastaanotollakin ollaan jo keritty käymään kahdesti, en vain ole saanut tänne sitä tilitettyä.

Ensimmäinen tunti meni jutellessa. Terapeutti jutteli minun kanssa Juniorista ja kyseli erilaisia asioita, samalla Juniori leikki vieressä leluilla ja komentoi välillä juttelua. Terapeutti ei vain tuntunut yllättäen ymmärtävän yhtään Juniorin puhetta. Lopuksi kierrettiin paikkoja ja Juniori oli innoissaan.
Sain myös kotiin 4 sivuisen paperin täytettäväksi yhteystietoja ja muita juttuja sekä suostumuksen valokuvaamiseen ja sen sellaiseen...

Toisella kerralla Juniori meni jo terapeutin kanssa kaksin touhuihinsa kuvakansionsa kanssa ja minä jäin sillä välin odotustilaan. Olisinhan siinä saanut mennä vaikka kävelylenkille, mutta hyvin se aika meni siinäkin käsitöitä tehdessä. Lopuksi sain pienen suullisen palautteen kerrasta. Juniori oli tykännyt tehtävistä ja suorittanut vaadittavat jutut kiltisi. Kovasti oli myös intoutunut kertomaan juttua kansiota apuna käyttäen ja ilmeisesti oli tullut suht' hyvin ymmärretyksi. Hyvä niin.

Terapain seuraavana päivänä Juniori jo kyseli kotona, että koska mennään taas sinne missä oltiin eilen - tarkoittaen terapiaa. Vastasin että viikonpäästä, niin Juniori oli aikas pettynyt - niin pitkä aika!
Hyvä palaute minusta, terapia on odotettu tapahtuma, eikä pakkopullaa :-)

Nyt siis jatketaan terapiaa viikottain, vaikka Kelan maksusitoumusta ei ole edelleenkään tullut mulle saakka. Ehkä sekin sieltä tulee aikanaan - toivottavasti!