Viime viikonloppuna oli jälleen vanhempi-lapsi kerho, ja sinne rynnättiin tyytyväisinä. Pojatkin odotti kerhookertaa kun pitkä kesä on ollut välissä, ja kerhosta tuttuja kavereita ei olla nähty.

Kerhossa oli uusi lastenhoitaja, joka oli tuttu jo kesän retkeltä. Hän taisi olla myöskin dysfaattisen lapsen äiti, joten meidän lapset ei ollut niitä kummajaisia, mitä ne useammalle ventovieraalle on.

Vanhempien kuulumisia kyseltiin kahvittelun lomassa ja kerrottiin mitä uutta on kenellekin tapahtunut ja missä kukakin oli kesän aikana liikkunut...

Lisäksi siellä oli 4 äitiä, joiden dysfaattiset lapset olivat aloittaneet koulutiensä. Toisilla meni hyvin toisilla huonosti. Osa oli normaalikoulussa, osa erityiskoulussa, osa oli normaaliluokassa, osa pienluokassa, osa erityisluokassa ... Itse kuuntelin mielenkinnolla jokaisen kokemuksia ja pureskelin kuulemaani useamman päivän. Edelleen olen vakuuttunut siittä, että meidän Juniorille haluan paikan erityiskoulun dysfasialuokalle jos tuossa puheessa ei tapahdu jotain jättisuurta loikkausta eteenpäin lähiaikoina.

Siellä myös kerrottiin, että joillekin dysfattisille on suositeltu neurologista kuntoutusta sairaalalta, mutta rahoittajaa kuntoutukseen on ollut erittäin vaikea löytää... Kela ei kuulemma sellaista maksa vaikka sitäkin on rahoittajaksi pommitettu. Sinne on kuulemma edes turha yrittää hakemusta sisään, pumerangina tulee takaisin. Sairaala tai sairaanhoitopiiri on sitten kovan etsimisen jälkeen suostunut rahoittajaksi, sillä kuntakaan ei sitä korvaa.

Lopuksi juttelimme tulevista PDY:n 20-vuotisjuhlista, jotka ovat lokakuun alussa sekä muutenkin suunnittelimme vuoden kerhokertojen ohjelmaa sekä kesän rektipaikkoja kartoiteltiin...

Mukavaa oli!