Hoh, hoijaa!

Tänään sain sitten uutisia siittä kuvaohjelmasta, joka meille luvattiin jo kesäkuussa. Ohjelma oli meille tilattu ja sairaalalle toimitettu heinäkuussa. Nyt vaan on käynyt niin hassusti, että sen jälkeen siittä ei ole havaintoa, eli siis se on hukkunut sairaalan sisällä johonkin ja sitä on nyt yritetty etsiä sieltä viikon päivät - onneksi aloin sentään kyselemään sen perään, sillä muuten sitä ei vieläkään etsittäisi. Jos ohjelmaa ei löydy mistään pikapuoliin, niin Juniorille tilataan uusi ohjelma ja sen tuloa jälleen odotellaan varmaan seuraava ½-vuotta. Miksi mun tarvii kaikki asiat hoitaa ja huolehtia, miksi mikään ei mene niin kuin mulle puhutaan ja asiasta sovitaan???

Voi räkä, mä en jaksa!

Ai niin luvattiinhan mulle korvaukseksi, että saisin mennä joku päivä arkena virka-aikaan sairaalalle tulosteleen sieltä vastaavasta ohjelmasta tarvisemiamme kuvia ja ottaa ne kotiin - hmm.... mietin vain kuinka monelle äidille tai isälle vastaava järjestely sopii, ei esim. työ häiritse "harrastuksia" ts. ei häiritse näitä asioiden hoitamisia? Itellekään ei nyt ihan just ole arkivapaata tiedossa ja vaikka olisi, niin onhan noita muitakin asioita hoidettavana, vaikkakin oma terveys ei esim ole niin tärkeä kuin lapsen terveys tms. eli niitä omia hammaslääkärikäyntejä tai gynekologikäyntejä ei kai tarvitse vieläkään hoitaa....

Joo, kieltämättä olen aika puhki taas tähän kaikkeen: syksyyn, pimeyteen, vesisateeseen, lasten tappeluun, töissäkäyntiin, Juniorin asioiden hoitamiseen, kotitöihin....