Jälleen oli dysfasiakerhon aika.

Tällä kertaa kerhoon oli tullut pari uutta äitiä lapsineen ja oli tosi mukavaa saada uutta verta kerhoon. Oli kiva kuulla heidän taistelu tarinansa ja kertoa jälleen kerran omansa. Jokainen tarina kun on erilainen ja jokaisella vertaistukelaisella on aina jotain annettavaa toiselle.

Tämän kertaisen kerhokerran aihe - Lahdessa ollut dysfasiaseminaarin palaute - jäi osittain (lähes kokonaan) käsittelemättä, koska oli niin paljon muuta juteltavaa. Meidän kaksituntinen ei meinannut riittää ollenkaan, mutta seuraava kerta tulee jälleen ja silloin sitten kerkiää jutteleen taas lisää.

Olipas piristävä kerta!!!