Kuulin päiviäkodista, että viikolla Juniori oli laittanut puheterapeutinkin koville kysyessään

-"Miksi mä en osaa puhua? Mä olen jo 5-vuotias ja mä en osaa puhua. Kaikki muut 5-vuotiaat osaa jo puhua.

"Puheterapeutti oli sitten sanonut, että osaathan sä puhua, mä ymmärrän sua" 

Mutta se ei miellyttänyt Junioria... "Sä ymmärrät mua, mutta en puhu oikein. Kaverit ei ymmärrä mua."

Tätä asiaa oli puitu yli puolet terapiakäynnistä.

Kotona illalla juteltiin asiasta hieman lisää, mutta itselle tuli niin paha olo ja mieli kun huomasi, kuinka Junioria vaivasi tämä asia kovasti ja täyttä selvyyttä ei tähän tullut. Dysfasiasta ollaan Juniorille puhuttu ihan siittä saakka, kun diagnoosi on ollut ja kierretty kaikki paikalliset dysfasiayhdistyksen kinkerit, jotta Juniori näkee, että ei ole ainoa laatuaan. Päiväkodissa näkee myös vertaisiaan ja parhaat kaverit ovatkin juuri Dysfaattisia, niin kotona kuin päiväkodissa, mutta se ei riitä. Hänen puheensa on vaan niin kovin epäselvää välillä, riippuen sanan äänteistä.

Tätä asiaa tulemme kyllä jatkossakin pohtimaan ja asiasta mainitsen foniatrian polillakin, kun sinne käynti tulee ajankohtaiseksi muutaman kuukauden kuluttua.