Hmmm... Mistähän tämän jälleen aloittaisi. Tiivis ja antoisa viisipäiväinen on takana Turun Hirvensalossa ja paljon asioita mietittävänä.

Ensiksi kiitos ihanasta palautteesta tätä blogia kohtaan. Oli kiva saada palautetta kasvotusten ja kuulla, että tätä oikeasti joku lueskelee ja hyötyäkin on tästä kirjoittelusta ollut muille. Se tämän blogin perimmäinen tarkoitus on ollutkin :-) Vilkutus vain sinne pääkaupunkiseudunsuuntaan! Kiitos myös kirjallisesta palautteesta, jota oli tullut kurssin aikana blogiin, vilkutus kotikonnuille :-)

Kurssi oli täynnä kuvia, viittomia ja piirtämistä. Ja sehän tämän kurssin tarkoitus olikin. Tällä kertaa vanhempien kanssa jutteleminen jäi vähemmälle, kuin aikaisemmissa kursseissa. Ohjelma oli tiivis ja oma yskä ei helpottanut ainakaan kommunikointia muiden kanssa. Aina kun aukaisi suunsa sai ihmetellä tuleeko sieltä ääntä ensinkään ja jos tuli, niin tuli myös helposti yskänpuuska. Tietysti olisi voinut vain viittoa ja piirrellä kuvia, näin olisi saanut omakohtaista kokemusta aac-käytöstä

 

Paljon ideoita tuli kuvienkäyttöön kuten kotiinvietäväksi tehdyt pöytätabletti ja kauppalista, joita ainakin tulee käytettyä...

Myös buklee-maton (vai mikä se lienikään?) ajattelin iskeä kiinni Juniorinhuoneen seinään jossain vaiheessa ja siihen laittaa kuvia kiinni ... viimeistään siinä vaiheessa kun kouluun meno on ajankohtainen ja lukujärjestys tulee käyttöön. Laitan sen seinälle kuvitettuna.

Nopeaa piirustamista harjoiteltiin käytännössä "avaimen piilotus" -leikin avulla ja se oli erittäin kivaa niin lapsista kuin aikuisista. Tämä menetelmä on pakko ottaa kotona käyttöön, kun seuraavan kerran tulee ongelmatilanne Juniorin kanssa, eikä saa selville, mistä Juniori sillä hetkellä yrittää kertoa.

Aikuisille oli myös luentoja. Puheterapeutti piti joka päivä noin tunnin luennon vanhemmille kommunikoinnista ja sosiaalisista edellytyksistä. Luennot olivat erittäin hauskoja STAND UP -esityksiä ja laittoivat miettimään erilaisia asioita ja kommunikoinnin toteutustapoja.

Asioita jotka jäivät päälimmäisenä mieleen puheterapeutin jutteluista kongreettisten havaintoesityksien lisäksi oli mm

  • Lapsen vuorovaikutuksen ongelmat ovat aina yhteisön ongelmia
  • Keinoilla ei tee mitään, jos niitä ei osaa käyttää
  • Lasta ei sanoteta!!!! esim. Sano maito, M-A-I-T-O, MAITO      -> lapsi huomaa virheensä -> aiheuttaa paineita omaan ilmaisuun -> lopettaa puhumisen
  • Vapaa leikki voi olla vaikeaa kielellistä ongelmaa kärsivälle lapselle
  • Anna kuvat lapselle taskuun, älä tee reissuvihkoa valmiiksi lapselle. (Oma ehtoinen kertominen)
  • Kommunikointi ei ole vain hetki tai tuokio.
  • Jos tilakäsitteissä on lapsella ongelmia, ne ennustavat oppimisvaikeuksia. (esim ei ymmärrä päällä/alla/vieressä/takana....)

Myös kuntoutussosiaalityöntekijä ja neurologi pitivät omat luentonsa.

Sosiaalityntekijältä jäi päälimmäisenä mieleen, että

  • Älä ala nöyräksi, tappele Lapsesi edun puolesta kynsin hampain, mutta ei saa menettää malttia
  • Erityiskoulut ja erityisluokat ollaan lakkauttamassa lähitulevaisuudessa (tästä olin aikaisemminkin kuullut huhua!)

Neurologilta puolestaan jäi mieleen, että

  • Yhtä terapiaa voi olla 20-120h/v
  • Kela ei hyväksy yksityispuolella tehtyjä kuntoutussuunnitelmia
  • Inva-paikka suositukseen on oikeutettu näkövammaiset ja liikuntavammaiset, lasten kohdalla ko. kylttiä autossa saa käyttää vain terapiakäyntejen yhteydessä...
  • Dysfasian syitä ei tunneta, mutta todennäköisesti dysfasia-geenejä on useita tuhansia.

Joka ilta oli myös perheuintia ja muutamana iltana myös suujumppaa saunassa ja uima-altaalla. Saunan suujumppa otetaan ainakin meillä saunakerran ohjelmaan. Suuhun vettä ja sen "ampuminen" suusta kiuasta kohti on hauskaa ja suun liikkeitä edistävää.

Juniorilla myös "naksahti" päässä toisena iltana uima-altaalla. Siihen saakka uimassa oli tylsää - pelottavaakin. Oli liian syvää ja uimalaudatkin olivat pelottavia, samoin kuin lötköpötköt. Yht´äkkiä sanoin Juniorille, että katohan kun Salama McQueen kaahaa pakoputket (lötköpötköt mun kainalon alta töröttäen) täällä vauhdilla ja siitä se sit alkoi. Juniori paineli ympäri allasta uintilaudasta kiinnipitäen pakoputket pystyssä isin vetämänä loput 2½ uintikertaa ja hauskaa oli. Viimeisenä iltana paikan päällä Juniori jopa polski itsekseen laudan kanssa syvässä, niin että katselin lähellä vierestä. Syvä siis tarkoittaa sellasita, että aikuiset pystyvät siellä seisomaan pohjassa, mutta tuollaiselle 6v natiaiselle siis se on syvää. Edelleen Juniori ei tykkää pään kastelemisesta eikä ole siihen suostuvainen, mutta edistystä sentään vesipelon voittamisessa saatiin.

Viimeisenä päviänä kurssilla oli myös kurssin lopetusjuhlat sekä Juniorin 6v syntymäpäivät.