Viikko sitten oli palaveri minun ja nykyisen toimintaterapeutin kanssa. Terapeutti näytti olevan huhupuheiden mukaisesti maha isona, joten terapeutti vaihtuu vuoden sisään Juniorilla sitten neljännen kerran. Tämä tapaaminen oli sitten tämän terapeutin kanssa hänen loppupalautekeskustelunsa Juniorista. Jatkaja hänellä oli sentään osoittaa Juniorille syksyn käynneille, hyvä niin, että ei tarvitse alkaa taas uusiin kiemuroihin.

Ensin juteltiin Juniorin karkeamotoriikasta, joka on mennyt eteenpäin. Pyöräilyn oppiminen osoittaa jo jonkinlaista kehon hallintaa vyötärönkohdalta, mutta edelleen erillaiset x-ristihypyt ja keskiviivan ylittämiste ovat hankalia juniorille. Terapeutti kehotti kesäloman aikana touhuamaan Juniorin kanssa erilaisia hyppimisiä, kiipeilyjä, vasaralla hakkaamista, pyöräilyä, uintia yms. Ideoita tuntui hänellä olevan, mutta mistä se kaikki aika, jona aikana pitäisi kaikenlaista motoriikan terapiaa kotona antaa??

Sitten palautetta hienomotoriikasta, joka on edelleen haastavaa Juniorille. Kynäote alkaa löytymään joskus, kynänjälki on heikkoa, saksiote haastavaa joten kesänaikana myös pitäisi leikata saksilla, muovailla, leipoa pullia, värittää värityskirjaa, harjoitella kirjoittamaan kirjaimia ja numeroita... Hmm... sitä muutakin elämää kai oli??

Aistiyliherkkyydet ja moniaistikanavahäiriöt olivat tälle terapeutille kuin uusi asia, joista hän ei tiennyt ollenkaan Juniorin kohdalla, vaikka viimeksikin palaverissa näistä asioista juteltiin pitkätpätkät. Hän vain totesi, että eihän sitä lue missään hänen papereissaan... miksi ihmeessä ei ollut kirjoittanut itse sitä ylös??! Aarg, näihin asioihin ei siis oltu yhtään kiinnitetty terapiassa huomiota, vaikka sekin tavoitelistalla onkin ollut. Että sapettaa, sillä myös nämä kaikki aistijutut hankaloittavat meidän normaalia elämää ja jos siihen on apua jostain jutusta, niin mielelläni nekin ottaisin vastaan...