Toissapäivänä Juniori istui kanssani ruokapöydässä, kun hän jälleen alkoi pohtimaan tilannettaan.

Juniori kysyi multa, että äiti, miksi mä en osaa puhua. Minä vastasin siihen, että koska sulla on se dysfasia. Junioria ei ihan miellyttänyt vastaus ja totesikin perään, että joo mutta, kun kaikilla joilla on dysfasia puhuvat paremmin. Olin hetken hiljaa, sillä se on totta. Mietin koulunkäyntiavustaja-aikaisiakin dysfaattisia lapsia, joiden kanssa silloin touhusin ja hekin puhuivat kaikki Junioria paremmin... sitten muistin muutaman lapsen dysfasiakursseilta, joilla oli myös vaikea-asteinen dysfasia ja puhe oli kanssa aikas puuroa ja he kommunikoivatkin etupäässä viittomalla. Kysyin Juniorilta, että muistaako heitä ja Juniorin ilme kirkastui - ei hän olekaan ihan kaikkein huonoin!

Kerroin vielä Juniorille tuohon perään, että toisilla dysfaattisilla on niin, että he eivät myöskään ymmärrä kaikkea puhetta. Juniori oli tyytyväinen - hän ymmärtää!

Sitten Juniori alkoi juttelemaan hienomottoriikastaan. Ensin hän kysyi, että miksi hän ei osaa kunnolla viittoa. Minä sitten selittämään, että se johtuu niistä sun käsistä, sähän et osannut enne pukea sukkia ja kenkiäkään jalkaan, koska sun kädet ei toimi niin kuin muilla. Sitten juteltiin toimintaterapiasta ja siittä, kuinka se siellä käynti on auttanut jo vähän niitä käsiä.

Sitten Juniori kysyi seuraavaksi, että mikäs se mulla on, kun en istu paikallani ruokapöydässä, kun tv:stä tulee erilaisia ääniä. No minä sitten selittämään että sehän on sitten se moniaistikanavahäiriö. Juniori siihen, että mikä se sitten on? Siihen sitten selittämään, että sellainen, että jos jostain kuuluu erilaisia ääniä tai valot vilkkuu tai muuta sellaista, niin et pysty keskittymään tekemääsi, vaan sun on tiedettävä, että mitä siellä muualla tapahtuu, ja siksi sä juoksentelet aina ympäriinsä.

Kun nämä kaikki asiat oli käyty jälleen kerran läpi Juniorin kanssa niin syvällisesti, kuin hän tällä kertaa ne halusi käyvän, niin taas hän oli oma iloinen itsensä ja tämä asia oli jälleen tässä, kunnes sitten taas joskus tulee todennäköisesti lisää kysymyksiä mieleen.

Niin ja olihan Juniori tässä jo sitäkin mieltä, että hän osaa jo puhua, mitään puheterapiaa ei enää tarvita :-D