Kävin marraskuun lopulla koulutuksessa Helsingin Valkeassa talossa, jossa oli monen liiton yhdessä järjestämä koulutus, jonka aiheena oli Arvoitukselliset aisiti oppimisen ja tunne-elämän perustana.

Ohjelma oli jo valmiiksi mielenkiintoinen, sillä olen parhaillaan lukemassa "Tahatonta tohellusta" -kirjaa, joka käsittelee ainakin osittain samoja asioita.

Ohjelmarunko oli seuraavanlainen:

Arvoitukselliset aistit oppimisen ja

tunne-elämän perustana -koulutus

Tiistaina 23.11.2010 Valkea talo, auditorio, Helsinki Ohjelma:

Puheenjohtaja Mirjami Hagman, palvelujohtaja, Autismi- ja Aspergerliitto ry

 

8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja kahvi

9.00–9.15 Tilaisuuden avaus Tiina Viljanen, toiminnanjohtaja, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry

9.15–10.15 Aistitiedon käsittely tunne-elämän perustana Nina Sajaniemi, kehitysneuropsykologian dosentti, Helsingin yliopisto

10.15–10.30 Tauko ja näyttelyyn tutustuminen

10.30–11.30 Aistit ja neuraalinen toiminta kielen ja käsitteiden omaksumisessa Pirjo Korpilahti, logopedian professori, Turun yliopisto

11.30–12.15 Aistien avulla oppimaan – sensorisen integraation näkökulma

kuntoutuksessa Anu Kippola-Pääkkönen, toimintaterapeutti,YTK, ADHD-liitto ry

12.15–13.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen

13.15–14.00 Omakohtaisia kokemuksia aistitiedon käsittelyn erilaisuudesta

Jan-Mikael Fredriksson, vertaisasiantuntija

14.00–14.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen

14.30–15.15 Aistitiedon käsittely toiminnan ohjauksen näkökulmasta

Erwin Borremans, fysioterapeutti, Keskuspuiston ammattiopisto, Helsinki

15.15–15.35 Keskustelua

15.35–15.45 Tilaisuuden päätös Virpi Dufva, toiminnanjohtaja, ADHD-liitto ry

Autismi- ja Aspergerliitto ry

 

Koulutuksesta jäi erittäin paljon käteen. Siellä tuli esille asioita, joita ei ole itse edes tullut aikaisemmin miettineeksi. Erityisen mielenkiintoista oli kuunnella Omakohtaisista kokemuksista Jan-Mikael Fredikssonin esitelmöimänä sekä Belgialaisen fysioterapeutin Erwin Borremansin luento antoi uusia mielenkiintoisia ongelman ratkaisumalleja.

Erityisesti Jan-Mikaelin ja hänen kolleegansa kertomus kuuloaistiyliherkkyydestä jäi mieleen, sillä sehän koskettaa Junioria. Esityksessä kävi ilmi, että tälläinen ihminen ei pysty suodattamaan mitään ääniä välttämättä pois vaan esim ravintolassa he kuulevat kakkien 20 parin keskustelut ja tämän jälkeen pää tulee kipeäksi liiasta aistiylikuormituksesta. Myös se kävi luennosta ilmi, että Helsingin metrojen uudet valotaulut pitävät sirinää, joka häiritsee kuuloaistiyliherkkyydestä kärsivää ihmistä. Mielestäni he mainitsivat myös ultraäänen yhdeksi kapistukseksi, jonka äänen voi kuulla. Mutta Jan-Mikael kertoi myös, että hän kuljettaa mukanaan jotain luettavaa, johon hän paneutuu aina, kun on vaara, että kuuloaisti ärsyyntyisi liikaa...

Tämän luennon jälkeen aloin miettimään Junioria ja hänen kuuloaistiaan. Juniorihan on pienestä pitäen piirtänyt pääjalkaselleenkin jo isot korvat. Hän varmaan oikeasti kokee korvat erityisen isoina "raajoina". Korviinhan ei saa hänellä myös koskaan mennä vettä ja muutenkin ne aina vaikuttaa erityisiltä. Juniori myös usein sanoo minulle, kun me hassutellaan, että älä äiti huuda, vaikka puhunkin jotakuinkin tavallisesti. Hän toteekin aina, että tämä on minun mielestäni huutoa. Kun suihkari lentää taivaalla, niin Juniori laittaa kädet korvilleen ja etenkin pienenä alkoi herkästi itkemään tässä tilanteessa.  Myös muita vastaavia tilanteita on tullut esiin lukemattomia kertoja. Nyt mietinkin, että olenko huono äiti, kun en ole koskaan ostanut hänelle kuppisuojaimia suojaamaan korvia liian kovilta ääniltä, ja onko tämä siedätyshoito sittenkään se parempi vaihtoehto?