Jälleen on viikko vierähtänyt sopeutumisvalmennuskurssilla, tällä kertaa Keski-Suomessa.

Viikko oli täynnä luentoja, keskusteluja, syömistä, uimista, mutta oli hieman ulkoiluakin.

Luentoja pitivät meille aikuisille puheterapeutti, foniatri, erityisopettaja, sosiaaliohjaaja, liiton työntekijä kertoi nuortentalosta ja saimmehan me liitostakin kertovan infopläjäyksen. Kovin tuttuja luennoitsijoita siis meille, mutta kyllä sieltä uuttakin asiaa tuli jokaisesta luennosta tuttujen asioiden lisäksi.

Puheterapeutin luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kun hän kertoi, että kuva on tehokkaampi kuin viittoma lapselle silloin kun halutaan keskittymistä. Puolestaan viittoma on tehokkaampi kuin kuva silloin kun lapselta halutaan toimintaa. Myös muuten siellä juteltiin kuvista ja kylteistä. Esimerkkinä oli se, kuinka kyltit ohjaavat esim kaupassa aikuisia oikean tavaran luokse, samoin kuvat ohjaavat lapsia esim kokoamaan lelut oikeaan laatikkoon, vaatteet vaatekaapin hyllylle tai tavarat keittiön kaappiin...

Foniatrin luento oli jälleen sellainen jota olisi voinut kuunnella pitempäänkin. Foniatri kertoi eri diagnooseista ja niiden sisällään pitämistä jutuista. Foniatri käytti puheessaan edelleen sanaa dysfasia, vaikka oikealta nimeltäänhän se nykyisin on kielen kehityksen erityisvaikeus. Itse tykkään enemmän myös dysfasia sanasta, joten sillä mennään ainakin tässä kohtaa... :-)

Hän kertoi myös dysfasian määritelmän.

Dysfasia = Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisesti, vaikka näönvarainen  päättely on ikätasoista. Häiriö ei selity neurologisilla, aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla.

Dysfasiassa on useimmiten kyse synnynnäisitä ominaisuuksista, jotka hyvin usein kulkevat suvussa. Usein suvusta löytyy viivästynyttä puheentuottoa, lukivaikeutta tms.  (Viivästyneen puheen ja lukivaikeuden välillä on pieni yhteys)

Dysfasia diagnoosi tehdään edelleen "poissulkumenetelmällä", eli suljetaan pois muut kehityshäiriöt, kuulovammat yms. Dysfasia voi olla myös sivudiagnoosina muille vammoille ja mukana voi olla myös kontaktihäiriön piirteitä.

Luennon lopuksi hän totesi, että dysfaattisen lapsen vanhemman pitää olla riittävän hyvä, ei mahdollisimman hyvä.

 

Eityisopettaja kertoi puolestaan meille monessa paikassa tutuksi tulleesta 3 portaisesta tuesta koulussa, joka siis pitää 1) yleisen tuen (normaali koulu), 2) tehostetun tuen (pienluokat tai osa-aikainen erityisopetus yleisentuen lisäksi) ja 3) erityinen tuki (erityisluokka / -koulu).

Luennossa kävi esille myös se, että oppiminen vaatii aivojen eri alueiden välistä yhteistyötä ja että päättelykykyä pystyy harjoittelemaan jo aika pienen lapsen kanssa.

Lukemaan oppimisen taustalla on kielellinen tietoisuus, joka kehittyy riimittelytaidoissa sana- ja tavutietoisuuden kautta äännetietoisuuteen ja tätä kautta lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen. Esimerkiksi luennoitsija antoi se, että pystyykö lapsi erottamaan kumpi on pitempi sana "juna" vai "silmälasit"?

Matematiikassa puolestaan voi odottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, jos lapsi ei ymmässä sanoja pienempi, suurempi... esim jos hänelle sanoo: "Kissa on pienempi kuin koira" ja tämän jälkeen kysyy, että "Kumpi on pienempi?" ja lapsi ei osaa sanoa tähän vastausta.

Vielä tätäkin enemmän jäin itse kaipaamaan tietoa erilaisista mahdollisista vaikeuksista mitä koulu tuo tullessaan, miten ne voi kotona huomata  ja miten niihin voi kotona antaa "ensiapua".

Jotakin pientä vinkkiä kuitenkin erityisopettajakin antoi ja kehoitti pyytämään lapselle muistiinpanot opettajan kopioimana eikä niin, että lapsi itse joutuisi kirjoittamaan kaiken. Myös koealueen/läksyn nauhalle lukemisesta voisi olla lapselle apua.

Sosiaaliohjaaja kertasi jälleen erilaiset etuudet ja uutena asiana tulikin se, että kun ennen kuntoutuskurssin aikana me vanhemmat olemme saaneet kuntoutusrahaa ja omavastuupäivältä erityishoitorahaa, niin nyt kun Juniori on jo täyttänyt 7v, niin erityishoitorahaan ei ole enää oikeutettu.

Mutta se mikä nyt pitää pitää mielessä on se, että jos korotettua vammaistukea ei enää Juniorille heru, mutta tarve terapiaan on havaittu, niin perusterveydenhuollolla on velvollisuus järjestää tarvittava kuntoutus.

Sisarusryhmä puolestaan käsitteli jälleen dysfasiaa sen haasteita ja mahdollisia vahvuuksia. Miten koulun alku voi vaikuttaa perheeseen ja miten isot sisarukset voivat koulun alkamista helpottaa dysfaattisen pikku sisaruksen kanssa. He tekivät mm tälläisen ylläolevan miellekartan kielellisestä erityisvaikeudesta...

Itse dysfaattisille oli osittain oma ohjelma kurssilla, jonka pitivät puheterapeutti ja erityisopettaja. Siellä touhuttiin kouluvalmiuksien parissa, harjoiteltiin sosiaalisten suhteiden luomista ym.

Vapaa-aikana mm. ulkoiltiin ja pelattiin biljardia, joka oli kovin suosittu kurssilaisten keskuudessa.