Muutaman kerran olen yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta vuodatus ei ole ollut yhteistyökykyinen vaan on hävittänyt tuotokseni bittiavaruuteen, jos sinne saakka olen ylipäätään vielä päässyt, joten nyt sitten yhteenvetoa syksyn osalta käsittäen niin terapiakäynnit kuin koulun aloituksenkin.

Puheterapia on jatkunut koululla koko syksyn kerran viikossa. Edistystä on tapahtunut nyt siihen malliin, että huomenna näemme viimeisen kerran meidän ihanan ja ammattitaitoisen puheterapeuttimme. En tiedä kenelle tämä eroaminen ottaa eniten voimille, helppoa se ei taida olla meistä kenellekään. Hän on ollut ihminen, johon olen tukeutunut aina tarvittaessa ja Juniori on pitänyt häntä Jumalasta seuraavana melkein tämän 4-vuotta mitä yhteistyötä on ollut.

Toimintaterapiasta tappelin syksyllä kelan kanssa niin, että vieläkin olen siitä ihan hengästynyt. Terapeutin kuitenkin löysin kovan etsimisien jälkeen ja vallan ihanan ihmisen löysinkin ja sain kelankin kanssa tappelut tapeltua tämän osalta. Terapiajakso oli vain 10 kertaa, eli varsin lyhyt jakso terapeutille, joka ei tuntenut Junioria ennestään, mutta hyvin hän on Juniorin kanssa saanut terapiat pidettyä toimistollaan, jonne Junioria olen kiikuttanut itse 1-2 krt viikossa. Kotitehtäviäkin Juniori on saanut terapeutilta ja innossaan on ne lähes joka ilta tehnytkin ilman erillitä kehoitusta. Edistystä on tullut tämän pienen jakson aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä... kyllä terapeutilla myös ihmisenä vain on merkitystä. Toimintaterapeuttikin sitten otti ja ohitti puheterapeutin Juniorin parhaissa kamuissa ja on nyt sitten ollut se Jumalasta seuraava tämän viimeisen pari kuukautta.

Nyt vuoden vaihteen jälkeen yksilöterapiat sitten Juniorin osalta on ainakin toistaiseksi ohi kokonaan. Juniori tippuu nyt 1.1. 2012 perusvammaistuelle, joten kelan rahoitukset terapioiden kustantajana ovat auttamattomasti ohi ja tappelutkin ko tahon kanssa vähenee kummasti.

Koulu sentään tarjoaa Juniorille edelleen tunnin viikossa ns. puheterapiaa eli lähinnä kirjoituksen opastusta. Myös sherbourne-jumppa koulussa pidetään yhteisesti ekaluokkalaiselle. Jumpassa siis harjoitellaan motoristen taitojen lisäksi, aistimusten käsittelyä, ryhmässä toimimisen taitoja, aktiivisuuden säätelyä, rauhoittumista ja rentoutumista.

Koulu puolestaan menee hyvin. Lukeminen sujuu kuin vettä vain ja laskemisen kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia. Hieman on harakanvarpaatkin jo parantuneet Juniorin tuotoksissa ja käsityöt ja piirustuksetkin ovat edistäneet hienomotoriikkaa kummasti. Parhaana kaverina koulussa on vuotta vanhempi poika, johon tutustuminen tapahtui jo kesällä jalkapalloharjoituksissa.

Vielä toisen vuoden Juniori tulee käymään tuota samaa erityiskoulua, vaikka taidot ovatkin normaalikoulun ja -luokan tasoa, mutta tuo hienomotoriikka ja sen hitaus vielä arveluttaa ja senpä takia Juniori saa kypsytellä taitojaan pienessä luokassa vielä tulevankin kouluvuoden. Myöskin moniaistikanavahäiriön kannalta pieni luokka on hyvä valinta, kun Juniori itsekään ei tuolta koulusta nyt pois halua.

Tässä tämä syksy lyhkäisyydessään.

MUKAVAA JOULUNAIKAA KAIKILLE

ja palataan asiaan ensi vuonna!