Edellisten kirjoitusten jälkeen otin yhteyttä oikomishoidon aloittamisesta hammaslääkäriin ja tämän viikon maanantaina sitten oli ensimmäinen hoitajalla käynti.

Ajattelin sen olevan vain jokin tarkastus, enkä miettinyt sitä sen enempää. Sanoin Juniorillekin, että siellä vain tarkastetaan. Kuinkas kävikään...



Ensin hoitaja otti tavallisia valokuvia Juniorista ja Juniorin hampaista erilaisissa asennoissa ja sitten alkoi tehdä kipsimuotteja. Ensin alahampaista, joka sujui jotenkuten pienen itkun kanssa. Juniorillahan on siis aistiyliherkkyyttä ja dyspraktisuutta suun alueella. Ja sitten ylähampaista ja tulos on em. kuvassa. Juniori kiskoi kipsimuotin pois suustaan ennen aikojaan ja kipsi jäi suuhun ja muotti tuli ulos. Siinä sitten hoitaja teki kovan työn, että sai veden ja imurin kanssa märän kipsin pois suusta. Tämän kaiken jälkeen aloitettiin ylähampaiden kanssa alusta ja saatiin jotakuinkin onnistunut muotti aikaseksi, vain yksi hammas oli painautunut muottiin huonosti ja sitä arvottiin, että riittääkö vaiko ei. No sen saa kuulla sitten tammikuussa, kun varsinainen oikomishoito alkaa. Ennen sitä kuitenkin on vielä hammaskuvauksien vuoro, siittä sentään osaan paremmin valmistaa Junioria koitoksiin, sillä sitähän mm. teen työkseni.

Ihmettelin myös hoitajalle ääneen, että miksi Juniori joutuu käymään oikomishoidossa kaupungissa, kun isommat lapset saavat käydä lähihammashoitolassa. Hoitaja sitten kertoi se ilouutisen, että kaupunkiin joutuvat kaikki hankalammat tapaukset, joiden hampaiden oikomiseen tarvitaan kiinteitä kiskoja tai muita suurempia kojeita. Että tämäkin sitten vielä.

No tammikuun alussa sitten tästä asiasta lisää.