Juniori kaipaa edelleen hienomotoriikan harjoittelua, kuten aikaisemmin mm sormivirkkauksessa kirjoittelin. Myös kirjoittaminen on erittäin haasteellista Juniorille. Voi sitä huutoa ja parkua mitä Juniori pitää päivinä, jolloin koulusta on tullut läksyksi joko matematiikan vihkotehtäviä tai kirjoituskirjaimien koukeroita.

Nyt kevään aikana ollaan käyty jälleen viikottain toimintaterapiassa. Meillä kaupunki teki mukavan yllätyksen, kun korotettu vammaistuki lakkasi ja piti tulla koulun lääkärin määräämää kaupungin järjestämää toimintaterapiaa. Meille nimittäin tuli vain ilmoitus, että Juniorin toimintaterapiaa nyt kevään hoitaa kaupungin sopimuksella meidän entinen yksityinen toimintaterapeutti, jota Juniori palvoi aikoinaan maasta taivaisiin. Oli mukava aloittaa uusi toimintaterapiajakso tutulla, mukavalla, pätevällä ja Juniorin niin palvomalla terapeutilla.

Terapiajakossa ollaan nyt keskitytty hienomotoriikan hankaluuksiin ja niinpä siellä terapeutti on kiinnittänyt ja auttanut Junioria kirjain koukeroiden kanssa, sanavälejen kanssa ja muiden koulussa tarvittavien hienomotoriikan taitojen kanssa. Tämän lyhyen (10 krt) jakson aikana Juniorin kirjoituksen luettavuus on parantunut ihan käsittämättömän paljon. On ne toiset vaan niin taitavia omalla alallaan!

kaunoa-normal.jpg

Nyt sitä jää vaan miettimään, että mitä kaikkea sitä olisi aikaisemmin saatukaan aikaan, jos Juniorilla olisi aina ollut ko toimintaterapeutti eikä kuten meillä terapeutti vaihtui aikoinaan puolenvuoden/vuoden väliin ja kieltämättä siellä joukossa oli TERAPEUTTEJA ja terapeutteja.

Sitä meidän toimintaterapeuttikin ihmetteli ääneen, että miksi normaalikoulussa hienomotoriikkahäiriöstä kärsivän lapsen on pakolla opeteltava entistä kaunokirjoista. Eihän kukaan oikeasti käytä kaunokirjoitusta kuin allekirjoitukseensa. Erityiskoulussa usein ko. lapsien ei ole pakko opetella kaunokirjoitusta, vaan siellä pääasia on että tekstistä tulee jollain konsti luettavaa.